Italia, Sisilia

Matka alkaa 30.5.2011

Ensimmäinen matkapäivä lähti käyntiin aamuyöstä neljän jälkeen. Roudattiin laukut Helsingin rautatientorille pysäkille 5, josta lähti dösä kohti lentoasemaa. Siihen aikaan aamusta näytti olevan kaduilla vielä nuorisoa ympäri päissään ja saatiin tosiaan matkaseuraksikin känniääliö joka soitti musiikkia täysillä linja­autossa suurimman osan matkaa. Sille kävi raivoamassa niin kuski kun matkustajatkin, ihme että ei lentänyt ulos.

Lentoasemalla kaikki meni mukavasti, vaikka alkuun ei ollut hajua kummasta terminaalista se lento lähtee. Rampattiin sitten edes takasin. Koneeseen päästiin suht ajallaan mutta ei se ilmaan lähtenyt koska Finnairin Catering ei saanut ruokaa koneeseen, vierähti siiinä ylimääräinen tunti istuessa. No kone lähti ja laskeutui vajaa 4 tunnin päästä Catanian kentälle. Ilma oli aurinkoinen, kuuma ja hiostavan kostea siellä päässä. Hypättiin matkanjärjestäjän bussiin ja köröteltiin noin tunti Giardini­ Naxokseen. Kun saavuttiin hotellille, nakattiin kamat sisälle, käytiin suihkussa ja lähdettiin kiertelemään jalkaisin Naxosta.

Alkuvaikutelma oli aika sekava. Autoja, pyöriä, skoottereita, koiria, ihmisiä, linja­autoja poukkoili edes takaisin onnettoman kapeilla kaduilla. Ihmiset huutavat toisilleen ja töötit soivat. Ravintoloita, kojuja, myyjiä, jäätelöbaareja, minimarketteja ja paljon muuta vieri vieressä. Melkoinen hulina mutta äkkiä siihen tottui. Käytiin myös syömässä pitsaa eräässä rantakadun ravintolassa. Englantia siellä ei montaa sanaa puhuttu eikä siideriä ei tunnettu, mutta muuten ihan perusrafla. Isommissa marketeissa toimi ihan Visa Electron ja pankkiautomaattejakin oli aika hyvin tarjolla.

Vierailu Taorminassa

Ohjelmassa oli pieni omatoimimatka Taorminaan. Aamupäivällä menimme paikallisbussilla Taorminan kaupunkiin, joka sijaitsee kukkulan päällä, Giardini­Naxosin yläpuolella. Kaupunkiin johtaa myös porrasreitti, mutta päätimme nauttia yleisistä kulkuneuvoista, ne kun olivat melko huokeita ja pysyivät kohtalaisen mukavasti aikataulussa. Autotie rinnettä ylös on melkoista serpentiiniä ja välillä avautuu huikeat maisemat alas merelle ja Naxosin satamaan.
Taorminassa etsimme aluksi markkinapaikkaa, mutta nähtävää oli lopulta muutenkin niin paljon että markkinat jäivät löytymättä. Ihmisiä oli aika paljon ja näytti olevan myös jotakin italialaisia kouluryhmiä kiertelemässä. Nautiskelimme gelaterian antimista (pistaasijäätelö on taivaallista!) ja katselimme turistikauppojen tarjontaa. Taorminassa on myös kalliita pieniä merkkiliikkeitä, joista saa vaatteita ja kenkiä. Kävimme nappaassa hedelmäkojusta mukaan tuoreita kirsikoita, halpaa ja herkullista!

Siestan aikaan menimme kaapelihissillä alas Lido Mazzarón rantaan ihastelemaan uskomattoman kirkasta vettä. Paikka on suosittu snorklauskohde, enkä yhtään ihmettele miksi. Rannasta suurin osa oli täynnä maksullisia rantatuoleja, mutta sen toisessa päässä oli toki karu ja kallioinen vapaa aluekin. Varasimme kuitenkin aurinkotuolit(kaksi tuolia, pöytä ja aurinkovarjo, 15e päivä) ja vietimme muutaman tunnin leväten, uiden ja snorklaten. Pohjassa vilisi jos jonkinlaista pikkukalaa, kaikenlaisissa väreissä. Kameran sukellussuojassa havaittiin paha vuoto joten kuvaaminen veden alla tyssäsi alkuunsa. Hyväksi hankinnaksi havaittiin edellisenä päivänä turistikojusta ostetut uimakengät, ranta koostui nimittäin kivistä ja karkeasta sorasta. Rannan tuntumassa oli myös veneitä jotka kauppasivat kiertoajeluita lähivesissä. Hinta oli esimerkiksi 2 aikuista ja 2 lasta yhteensä noin 75 euroa / 45 minuuttia. Veneen kuljettaja hoilasi äänekkäästi 'O Sole Mio. Jätettiin ajelut toistaiseksi väliin

Italian kansallispäivä

Kolmantena päivänä oli sitten helatorstai, ja myös Italian kansallispäivä. Aluksi suunnittelimme Castelmolaan menoa. Se on pikkukylä joka sijaitsee Taorminan yläpuolella, todella korkealla. Kävi kuitenkin niin että pyhäpäivän linja­autot kulkivat aika huonosti, eikä siellä mikään olisi edes auki ollut, joten jätettiin seuraavaan kertaan. Vietimme sitten päivän Naxoksen rannalla nautiskellen auringon otosta ja syöden mahtavaa Italialaista jäätelöä. Tankattiin vähän huoneistohotellimme jääkaappia lähimarketin eineksillä ja valmistettiin iltasella pieni pasta­ateria. Viiniä tuli juotua aika paljon, sekun on hyvin halpaa siellä. Pullo maksaa aina reilusta eurosta muutamaan euroon. Tilattiin myös pari matkanjärjestäjän retkeä seuraaville päiville.

Retki Etnalle

Perjantai ja ensimmäinen matkanjärjestäjän kokopäivän kestävä retki Etnalle. Kokoonnuttiin sovitusti Pozzo Greco ­nimisen ravintolan eteen ja ahtauduttiin linja­autoihin. Saatiin suomalaisia osallistujia kokonainen linja­autollinen. Matkalla opas selitti tulivuorista sekä tieteellistä että historiallista taustaa ja Sisilian kaupungeista jotka kärsivät vaurioita jne.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli vanhalle jähmettyneelle laavavirralle, jonka läheisyydessä tuotettiin hunajaa. Paikan päällä sai maistella erimakuisia hunajoita ja tietenkin ostaa niitä mukaansa. Maistiaiset olivat hyviä ja makueroja tosiaa oli eri hunajoiden välillä, mutta kun avattiin kotona ostamamme 4 hunajapurkin pakkaus ja maisteltiin niitä niin ei niissä mitään eroa normaalin hunajan maulle ollut... Liekkö myyneet normaalia hunajaa tyhmälle turistille.

Matka jatkui ja jatkui pitkin Etnan rinnettä aina 2000 metriin saakka. Maisemat olivat todella huikaisevia jo pelkästään bussin ikkunasta katsottuna. Linja­auto pysähtyi isolle tasanteelle jossa oli ravintoloita ja matkamuistokojuja. Tästä piti sitten jatkaa eräänlaisella hiihtohissillä ylemmäs. Järjestetyssä matkassa oli tietenkin se etu, että ei tarvinnut jäädä jonottamaan lippuja vaan saatiin mennä jonon ohi! Ihmisiä oli nimittäin sen verran paljon että siinäpä olisi ollut tuskaista jonotella! Hiihtohissien päässä siellä korkealla ylhäällä oli odottamassa vielä viimeinen kulkuneuvo. Eräänlaiset maastobussit ajoivat reittiä ylös 3000 metriin jonne sitten jäätiin ja aloitettiin omatoiminen liikkuminen Etnalla.

Näky oli kertakaikkisen huikaiseva ja ilma paljon ohuempaa kuin alhaalla. Ympärillä jokapuolella höyrysi maa ja yllätykseksemme löysimme vielä luntakin joka oli pysynyt suojassa mustan laavamurskakerroksen alla. Näkymät olivat kuin kuusta, ja kuunmaisemiksihan niitä siellä kutsuttiinkin. Kierreltiin laajoja sivukraatereita, otettiin valokuvia, kerättiin laavakiviä ja mustaa laavakivimurskaa pulloihin, jne. Alueella pyöri kansainvälinen opaskin, joka johdatti joukkoa järjestelmällisesti paikasta toiseen. Sai liittyä seuraan tai olla liittymättä, 3 tuntia oli kokonaisuudessaan aikaa. Palattiin viimein samaa reittiä kun mistä tulimmekin, takaisin 2000 metriin. Kierreltiin nopeasti myymälöitä, napattiin mukaan muutamia matkamuistoja ja tietenkin ostettiin Etnan Tulta (Fuoco dell Etna). Se on viinistä tislattua todella vahvaa punaista viinaa. Käytiin vielä hätäisesti ravintolassa syömässä pastaa, vaikka aika meinasi loppua kesken. Kerettiin viime tingassa bussiin ja paluumatka alkoi. Katseltiin loppumatka maisemia ja kuunneltiin jotain outoa Sisilialaista kilinämusiikkia.

Catania

Viides päivä koitti. Herättiin reippaina ajoissa aamulla ja otettiin suunnaksi Sisilian toiseksi suurin kaupunki, Catania. Kävellä lompsittiin reilun kilometrin päässä sijaitsevaan Recanatiin, joka on joku Giardini­Naxoksen keskusalue tai muu sellainen. Sieltä ostettiin liput ja napattiin bussi. Reilun tunnin ajomatkan päästä pysähdyttiin Catanian linja­autoasemalle.
Aluksi oltiin täysin pallo hukassa, mihin suuntaan? Kysyvä ei tieltä eksy ja sisilialaiset vaikuttivatkin olevan todella avuliasta porukkaa. Vinkki: Pysähdy kadun kulmaan kartta kädessä ihmettelemään, niin ei mene viittä minuuttiakaan kun joku paikallinen tulee kyselemään huonolla Englannilla (tai Italiaksi) että voisiko olla avuksi. Löydettiin kiertelyn jälkeen tiemme torille, jossa oli meneillää jonkin sortin markkinat! Ihmisiä oli kuin meren mutaa ja myytävää löytyi aina kengistä lemmikkieläimiin. Musiikki raikasi ja myyjät kiljuivat kilpaa. Kalliita merkkivaatteita, ­ kenkiä, ­laukkuja ,­vöitä, ym lähti muutamalla eurolla. Eivät ne tietenkään aitoja olleet, vaan ihan puhdasta piraattitavaraa. Seassa oli myös aitoja tuotteita myyviä, jotka tunnisti lähinnä hinnoista. Kala, vihannes, hedelmä, liha ­osastolta löytyi myös melkein mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Outoja kaloja, äyriäisiä, nilviäisiä, ym. Ainutlaatuinen kokemus sinänsä, ja maistiaisia olisi saanut varmasti. Käytiin välillä syömässä ja palattiin takaisia torin hulinaan.

Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen oltiin ihan poikki. Ennen takaisin päin lähtöä kierreltiin vielä Catanian nähtävyyksiä, kuten mm. jokin kasvitieteellinen puisto / puutarha, kirkkoja, rakennuksia, jne. Nähtävää olisi ollut vielä vaikka kuinka, mutta saatiin tarpeeksi yhelle päivälle ja köröteltiin takaisin Giardini­Naxokseen.

Liparin saaret

Kuudes päivä menossa ja toinen matkanjärjestäjän retki. Tällä kertaa oltiin matkalla Liparin saarille, jotka ovat Italialle kuuluva tuliperäinen saariryhmä. Niihin kuuluvat mm. Panarea ja Stromboli. Päivästä tulisi pitkä, sillä kyseessä oli yömyöhään kestävä retki.
Reissu alkoi bussilla Messinan kautta Milazzon satamaan, jossa odotti isohko kansainvälinen laiva. Matkan aikana kuulimme tuttuun tapaan historiaa ja muuta selostusta, tälläkertaa kahdella kielellä. Suomalaisia ei ollut riittävästi joten bussiin sekoitettiin meidän lisäksi ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset. Laivalle saavuttiin ajoissa ja siellä joutuikin odottelemaan aika kauan. Meitä oli paljon ja monesta eri maasta, lähinnä skandinaaveja, saksalaisia, ranskalaisia ja italialaisia. Laiva lähti kohti merta ja noin tunnin verran kiidettiin ennen kuin saavutettiin ensimmäinen rantautuminen. Kohteena oli Panarean todella kaunis saari.

Kierreltiin vapaasti tunnin verran tätä tajuttoman sokkeloista ja mäkistä saarta. Lämmintä siellä ainakin oli, hiki virtasi ja olo oli kuin leivinuunissa. Kaikki talot, hotellit, ym olivat valkoisia. Tunnelma oli erittäin rauhallinen, suorastaan unenomainen ja ympärillä kuului lähinnä meren kohinaa. Meininki vaikutti aika luxukselta, ja paikka onkin elokuvatähtien ja muiden kuuluisuuksien suosiossa. Harhailun jälkeen palattiin saaren satamaan syömään eväitä ja jäätelöä. Syötettiin myös norkoilemaan tullutta uteliasta sisiliskoa muovilusikalla, ja sillekös jäätelö maistui!
Meriretki jatkui vihdoin ja noin puolen tunnin päästä alkoi häämöttää horistontissa Stromboli. Se on tunnettu yhtenä maailman aktiivisimmista tulivuorista, ja vulkaaninen toiminta ilmeneekin yleensä ns. pieninä räjähdyspurkauksina. Opas lupasi että tulemme näkemään pieniä purkauksia illalla, mikä piti paikkansa. Kovasta merenkäynnistä johtuen emme pysäköineetkään laivaa satamaan, vaan päärannalle. Marssimme lankkua pitkin ulos rannan pikimustalle laavahiekkarannalle.

Opas kertoi että vapaaehtoisesti voi seurata häntä ja nähdä mm. saaren kirkon ja tutustua historiaan. Päätimme seurata joukkiota kirkolle asti. Kirkon tuntumassa oli näköalatasanne ja matkamuistokojuja. Kierreltiin niitä jonkun aikaa, mutta palasimme sitten kuitenkin takaisin mustalle rannalle aikomuksena uida ennenkuin jatkaisimme matkaa. Uiminen sellaisessa paikassa olikin yksi mahtavimmista kokemuksista. Mustaa hiekkaa, laavakiviä, korkeat aallot ja taustalla savuava Stromboli. Upeaa. Noin 3 tuntia tuli yhteensä vietettyä saarella aikaa, jonka jälkeen palattiin laivaan. Meille tarjottiin kaikille pasta­ateria ja viiniä, joka kuului retken hintaan. Todella maukasta pastaa ja ruoka tosiaan maistui kun koko päivä oltiin meri­ilmassa oltu. Jäljellä oli vielä illan koho­kohta; tulivuorenpurkaukset

Ilta alkoi hämärtää ja laiva ankkuroitiin saaren toiselle puolelle, aivan laavan valumasivun eteen. Opas oli aiemmin kertonut että Stromboli purkautuu noin 20 minuutin välein. Tieto piti jotakuinkin paikkansa, sillä ensimmäiset tuprahdukset tosiaan näkyivät jo vartin päästä. Välissä oli kyllä pitempi tauko mutta illan vaihtuessa yöksi alkoi pieniä räjähdyksiä tosiaan näkyä tämän tästä. Laava lensi kaaressa ja kieri savuten mereen. Olihan se upea kokemus, harvemmin tulivuoren purkauksia pääsee näkemään. Paluumatkalla oli säkkipimeää ja meitä kaikkia väsytti todella paljon. Osa nukkuikin jo pitkin laivan kantta. Bussille asti pysyi vielä hereillä mutta paluumatkalla nukuttiin kyllä mekin. Hieno reissu!

Messina

Viimeinen kokonainen päivä jäljellä. Keksittiin sitten lähteä Messinaa koluamaan. Maanantai tosin ei ollut kovin hyvä päivä siihen, meitä nimittäin varoitettiin että suurin osa paikoista saattaa olla kiinni ennen iltapäivä kello neljää. Tästä huolimatta päätimme lähteä. Käveltiin Naxoksen ja Taorminan yheiselle rautatieasemalle ja ostettiin liput automaatista. Hyvin edullisia, ja junakin oli täysin ajassaan. Pari tuntia sinne meni puksutella vuorien läpi rannikkoa pitkin. Junamatkailu on hyvä vaihtoehto linja­autolle, hienoja maisemiakin oli mukava katsella.
Messinassa meitä odotti vähän Catanian tapainen kaupunki. Aikamme kartan kanssa palloiltiin pitkin kaupunkia. Siellä oli tosiaan muutamia kalliita merkkiliikkeitä lukuunottamatta liikkeet kiinni. Täytyy sanoa että joko olimme täysin hakoteilla kun emme löytäneet mitään tai sitten Messina on aika tylsä kaupunki. Oikeastaan koko kaupungissa ei ollut juuri mitään erityistä. Katetraali ja kirkko olivat kyllä uljaita mutta mitään toria tai muuta isoa markkinapaikkaa ei kertakaikkiaan löytynyt.

Emme jaksaneet odotella neljään asti nähdäksemme tulisiko kaupunkiin lisää eloa, vaan päätimme lähteä paluumatkalle. Vähän kyllä tympäsi kun oppaaltakaan ei herunut mitään vinkkejä, ja tuntui vähän hukkareissulta koko Messina. Vaan tulipahan käytyä. Loppupäivä meni syödessä ja taidettiin siinä rannallakin käydä. Illalla ei enää jaksanut pakata, päätettiin jättää homma huomiseksi.

Paluupäivä

Paluupäivät ovat tylsiä. Aamulla herättiin tosi aikasin ja alettiin paniikissa kääriä jumalatonta tavaraläjää laukkuihin. Oli meinaan pitkin viikkoa tullut tehtä vähän ostoksia. Halpaa viiniähän on aina pakko viedä kotiin. Vaakaa ei myöskään ollut käytettävissä, ja vähän hirvitti ne laukkujen painot. Linja­auto lähti sitten kohti Catanian kenttää ja opas toppuutteli pelkojamme matkatavaroiden painosta. Ei kuulemma kukaan ollut joutunut maksamaan ylipainosta, italiassa (tai ainakin Sisiliassa) katsotaan kentällä vähän läpi sormien noita rajoja. Myöskään minkään valtakunnan tullia ei ollut, piraattitavaraa olisi voinut tuoda kotimaahan ihan ilman rajoitteita.

Paluulento sujui ihan yhtä hyvin kuin menokin. Fiilisteltiin kulunutta viikkoa ja todettiin että aika loppui vähän kesken. Kaksi viikkoa olisi helpottanut kummasti, mutta se tulee jo aika kalliiksi kun mikään halpa maa Italia ei ole. Kyllä Sisiliaan pitää tehdä ainakin kolme reissua eri puolille jotta näkisi saaren kokonaisuudessaan. Saaren koko on kuitenkin 25 700 neliökilometriä, joten länsirannikolta itärannikolle on useampi sata kilometriä. Itärannikko oli kuitenkin paras valinta viikon lomalle. Suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä on suhteellisen lähellä. Kaiken kaikkiaan upea alkukesän lomakohde.

Hotelliarvio

Kyseessä siis Villa Giardini ­niminen huoneistohotelli. Sijaitsee parin sadan metrin päässä rannasta. Tämä kyseinen lähiranta tosin ei ole mikään kovin rauhallinen sellainen, mutta ajaa asiansa. Lähin minimarketti on vajaa kilometrin päässä. Huoneisto on luokitukseltaan jotain 2­3 tähteä mikä näkyy aika selvästi.

Huoneiston varustukseen kuului pieni hella, mikroaaltouuni, tärkeimmät keittiövarusteet kuten kattila ja pannu, ruokapöytä ja jääkaappi varustettuna minikokoisella pakastinlokerolla. Sähköpistokkeita sai käyttää, mutta ne vaativat omanlaisensa adapterin joita saa vuokrata respasta 2 euron hintaan. Ilmastointi oli oletusarvoisesti pois päältä, joten jos halusit viilentää huoneiston (joka on yötäpäivää kuin sauna), maksaa se 75 euroa viikko. Respan edessä on myöskin käytettävissä internet, joka maksaa 2.50e/15 minuuttia. Huoneistoissa ei ole minkään valtakunnan internettiä saatavilla. Mikäli pullovesi loppuu tai haluttaa jotain pientä kuten jäätelöä, niin respa saa, tosin ylihintaisena. Hotellibaaria tai vastaavaa ei ole. Kahviautomaatti löytyy. Erikoisuutena mainittakoon että leipä/leivosauto ja hedelmäauto pysähtyivät hotellin pihaan joka aamu kello 8. Tuoretta tavaraa, joskaan ei mitään hirvittävän halpaa.

Huoneistoissa kävi siivooja joka toinen päivä, mikä on ihan riittävä jos itsekin pitää vähän paikkoja järjestyksessä. WC tiloissa on normaali peilikaappi ja lavuaari, jalkojen pesuun tarkoitettu matala lavuaari ja nurkassa pieni suihku varustettuna verholla. Vessan ilmastointi tosin oli aika heikko, joten se pysyi kosteana pitkään. Se ei myöskään hurissut jos valot eivät olleet päällä. Hissiä ei myöskään hotellissa ole, joten parhainmillaan joudut raahaamaan tavarasi kaksi kerrosta portaita. Plussana mainittakoon että respan täti puhuu suhteellisen sujuvaa englantia ja hymyilee kohteliaasti, mikä ei nähtävästi ollut kovinkaan tavallista Sisiliassa.