Pietarin risteily

Laivalla Pietariin


St. Peter Linen Princess Maria aloitti risteilyt Helsingin ja Pietarin välillä 21.4.2010. Kyseinen laiva risteilee samaa reittiä vielä pari vuotta myöhemminkin. Risteilyjen viisumivapaus kattaa 72 tunnin vierailun Pietariin. Tosin jos yövyt, niin sinun on varattava hotelli risteilyvarauksen yhteydessä. Viisumivapauden edellytys on ohjattu retkitoiminta Pietarissa ja tämä pykälä täyttyy kun varauksen yhteydessä sinulle myydään shuttlebussikuljetus, jolla pääset keskustaan ja takaisin. Lisäksi sinulla tietysti pitää olla passi. Tässä oli oikeastaan kaikki oleellinen matkustusasiakirjoista.


Seuraavaksi haluan kertoa muutaman sanan laivasta. Laivahan on 1981 vuonna valmistettu vanha ruotsinlaiva MS Finlandia. Useiden vuosien jälkeen laivan osti venäläinen St. Peter Line, joka aloitti siis Pietarin-risteilyt vuonna 2010. Laiva on hieman pienempi kuin nykyiset ruotsinlaivat ja laivan julkiset tilat ovat varsin vaatimattomat ja pienet. Tosin kyllä laivalta löytyy kaikki tarvittava kuten Taxfree-myymälä, ravintoloita, kasino, yökerho, baari ja disko. Rahanvaihtomahdollisuutta jäimme kuitenkin kaipaamaan. Laivalla pystyi maksamaan euroilla sekä ruplilla, mutta hinnat olivat euroissa. Rahanvaihto kyllä onnistui terminaalissa, mutta vaihtokurssi ei varmasti ollut kilpailukykyinen.

Princess Maria

 Laivasta kyllä huokuu, että ikää on yli 30 vuotta. Hytit olivat hieman kuluneen näköisiä ja hissit pitivät erikoista ääntä. Laiva oli kuitenkin siisti ja hyttien siivouksesta oli huolehdittu. Palvelu laivalla on tyydyttävää. Asiointi onnistuu pääosin suomeksi, mutta joskus yhteisenä kielenä oli englanti. Henkilökunta on venäläisiä, saattoi joukossa olla myös virolaisia. Viihdetarjonta laivalla oli kovin suppeaa. Olihan siellä ”keskiyönshow”, mutta siihen se jäikin. Viihdetarjonnasta ei tiedotettu hyvin, joten saattoipa jäädä joku trubaduurin esiintyminen väliin.

Laivan sisällä oli tsaarien kuvia
Laiva lähti kohti Pietaria Helsingin länsisatamasta kello 19:00, joten laivaan ehti mainiosti töiden jälkeen. Länsisatamassa on muuten hyvin pysäköintitilaa, joten matkustimme autolla satamaan. Pysäköinnistä tosin joutui maksamaan n. 25 euroa.

Pietarissa


Maihinnousu Pietariin piti tapahtua 9:30 paikallista aikaa. Kuitenkin laivalla kesti hieman pidempään asettua laituriin kiinni, ovi Venäjälle aukesi noin varttia myöhemmin suunnitellusta. Pietarin satamassa ei ollut ruotsinlaivoilta tuttua matkustajaränniä, vaan jalkautuminen maihin tapahtui jyrkkiä portaita pitkin. Samanlaiset portaat kuin lentokentillä.

Ennen maihinnousua laivalla muuten piti täyttää maahantulokortti. Kortissa kysytään nimitietoja, syntymäaikaa, sukupuolta, matkan syytä sekä oleskeluaikaa. Kortissa on kaksi osiota A saapuminen sekä B lähtö, kummatkin pitää täyttää valmiiksi ja molemmissa on samat kysymykset.

Passintarkastus sujui ongelmitta eikä pitkiä jonojakaan kertynyt. Tarkastuksen yhteydessä rajaviranomainen otti A-osion maahantulokortista sekä antoi B-osion takaisin leimattuna. Luonnollisesti myös passiin tuli leima. Satamarakennuksen edustalla odottivat St. Peter Linen ns. Shuttlebussit, jotka kuljettavat Iisakinkirkolle ja myöhemmin päivällä takaisin. Tämä 25 euron hintainen bussikuljetus on edellytys viisumivapaudelle. Bussikuljetus piti ostaa jo ennakkoon matkavarauksen yhteydessä.

Noin 10 minuutin bussimatkan jälkeen olimme jylhän Iisakinkirkon juurella. Iisakinkirkko onkin sopiva pysäkki, koska se on kauas näkyvä nähtävyys ja sijaitsee lähellä pääkatua Nevski prospektia sekä muita tärkeimpiä nähtävyyksiä. Olimme kuitenkin Iisakinkirkolla. Kirkko on Pietarin tärkeimpiä nähtävyyksiä eikä ihme. Iisakinkirkkoa rakennettiin 40 vuotta (1818-1858) ja se on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä). Nykyään kirkko toimii museona, tosin suurimpien juhlapyhien aikana siellä pidetään messuja. Kun Venäjällä ollaan, niin kirkkoon on luonnollisesti sisäänpääsymaksu ja vieläpä erikseen oma sisäänpääsy ”kattotasanteelle”. Tosin tämähän on normaalia Euroopan suurissa kulttuurikaupungeissa kuten Firenzessä. Iisakinkirkko oli vielä aamulla kiinni, joten tyydyimme kuvaamaan tätä ulkopuolelta.

Iisakin kirkko

Jatkoimme matkaa kauniin puiston halki vieressä virtaavalle Nevajoelle. Rannassa, puistossa sijaitsee Pietarin kuuluisin patsas, Vaskiratsastaja. Patsas on hieno, mutta ei kyllä henkeä salpaava. Patsaan historia ja myytit lienevät tehneen patsaastan kuuluisan nähtävyyden. Vuonna 1765 keisarinna Katariina II halusi osoittaa kunnioitustaan Pietari I:stä kohtaa ja 1782 vuonna tämän kunnioitukseksi valmistui tämä Vaskiratsastaja-patsas. Tarkemmin historiasta kannattaa lukea Wikipediasta.

Pietari on siitä mukava kaupunki, että tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Jatkoimme jalkaisin Nevajoen rantaa pitkin kohti Eremitaasia. Eremitaasi on valtava kaikinpuolin, joten yritän tässä kertoa vain tärkeimmät. Kun puhutaan Eremitaasista, niin tarkoitetaan Pietarissa sijaitsevaa yhtä maailman suurimmista taidemuseoista. Näyttelyesineitä on kaikkiaan 3 miljoonaa (mukana on kaikki pienimätkin kolikot ym.) ja näyttelyrakenuksia on Talvipalatsi, Pieni Eremitaasi, Vanha Eremitaasi, Uusi Eremitaasi ja Eremitaasin teatteri. Kyseessä on siis valtava kompleksi! Eremitaasissa on mm. Leonardo da Vinci Madonna maalaus sekä onhan näyttelyssä Michelangelon veistoskin. Näyttely ei rajoitu pelkkään taiteeseen, vaan siellä on paljon muutakin nähtävää kuten aito egyptiläinen muumio. Jos et pidä taiteesta lainkaan, niin pelkkä rakennus on upea, Talvipalatsin portaikossa ei ole kultaa säästelty.



Eremitaasi on auki päivittäin, maanantaina lukuunottamatta. Voit ostaa liput netistä ennakkoon tai vasta museolta. Netissä pääsylippu päänäyttelyyn maksaa n. 18 dollaria, joka sisältää kuvausluvan. Hinta paikanpäällä on lähestulkoon sama, mutta voit päästä vähemmällä jonottamisella ostamalla liput ennakkoon. Netistä ostettu pääsylippu muuten pitää sisällään valokuvausmaksukin. Eli kuvaamisesta siis pitää maksaa erikseen, mikä on outoa sillä varmasti lähes kaikki haluavat kuvata Eremitaasissa. Yksi käytännön juttu Eremitaasista. Jätä päällysvaatteet ja reput hintaan kuuluvaan narikkaan. Reppu selässä tai takki päällä et pääse näyttelyyn. Lisäksi näyttelyyn mennessä mahdollinen käsilaukkusi läpivalaistaan. Muista ottaa aulasta kartta mukaan ennenkuin astut näyttelysaleihin, muuten eksyt taatusti.

Eremitaasissa kiertelimme pari tuntia ja siinä ajassa ehdimme vain kävellä toisen kerroksen näyttelitilat pikaisesti läpi. Seuraavaan kertaan jäi vielä 1. kerros ja 3. kerros. Kävelimme pois Talvipalatsista, Palatsinaukiolle. Palatsinaukio on valtavan kokoinen. Jäimme vain miettimään kuinka monta ihmistä aukiolle mahtuu, varmasti satojatuhansia. Jatkoimme matkaa kohti Kristuksen ylösnousemuksen katedraalia, matkalla ihastelimme upeita kanavia. Ei ole ihme, että Pietaria nimietään Pohjolan Venetsiaksi.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli kirkko veren päällä sijaitsee aivan kanavan kupeessa. Tämä kirkko on Iisakin kirkon ohella yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Kirkko on rakennettu Aleksanteri II:sen muistolle hänen murhapaikalleen. Tämän vuoksi kirkko on saanut nimen: ”kirkko veren päällä”. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1907 ja se on tunnettu venäläisestä koristeellisuudesaan. Kirkko on näyttävä ulkoapäin koko korkeudessaan (81 metriä) sekä sisällä on 7000 neliötä mosaiikkipintaa. Tänä päivänä kirkko toimii museona, jonne ostimme liput (250 ruplaa). Kirkko oli nopeasti kierretty, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen myös sisältä.

Kirkko veren päällä

Kirkon vieressä on hieno bulevardi, joka myötäilee kapeaa kanavaa. Kirkon kupeessa on myös Pietarin suurin matkamuistotori, josta kannattaa ostaa tuliaiset. Vaikkakin meillä olisi ollut hintaan kuuluvat bussikuljetuksen satamaan Iisakin kirkolta, niin päätimme väsyneitä ottaa taksin alle ja suunnata suoraan laivaterminaaliin. Taksit ovat muuten harvinaisia Pietarissa sillä paikalliset suosivat joukkoliikennettä sekä tarjolla on erilaisia variaatioita kimppakyydeistä ja kimppatakseista.

Paluumatka


Paluumatkalla laivalla meillä ei ollut tällä kertaa varausta seisovaanpöytään, joten edessä oli ravintola valitseminen. Laivalla ei oikeastaan ollut montaa vaihtoehtoa: sushiravintola, italialainen sekä ala carte ravintola. Päädyimme italiaiseen ravintolaan kohtuullisten hintojen vuoksi. Tosin melkoinen yllätys oli ettemme päässeet pöytään suoraan. Teimme pöytävarauksen ja odottelimme tunnin. Kun pääsimme ravintolaan, niin ravintolassa oli yllättävän väljää ja palvelu oli hieman hidasta. Pizza ja pasta kuitenkin ajoivat asiansa ja olivat edullisia n. 10 euroa annos.

Paluumatkalle oli yökerhossa lähes samanlainen show kuin edeltävä iltana. Kiinnostus showta kohtaan ei ollut suuri, joten poistuimme hyvissä ajoin nukkumaan. Laiva oli noin vartin etuajassa Helsingissä noin kello 8:15. Laivasta poistuminen tapahtui ilman ruuhkia ja passintarkastus sujui myös jouhevasti.

Päivä Pietarissa risteily oli varsin onnistunut. Ennakkoon oli jo tiedossa, ettei päivän aikana ehdi Pietaria kokea, mutta siellä vietetty lauantaipäivää voisi verrata kiinnostavaan elokuvatraileriin. Tätä on pakko nähdä lisää!

Kommentit