Australia: Working Holiday
Suunnitellessani omaa reissuani huomasin että saatavilla oleva informaatio on aika
hajanaista. Itseäni kyllästytti puuduttavien faqtekstien ja foorumikeskusteluiden lukeminen, joten
kirjoitin yhteen pakettiin hieman enemmän aiheesta. Kirjoitan aluksi tietoa viisumista, jonka
jälkeen kerron omista matkavalmisteluistani ja Australiassa työskentelystä. Voit halutessasi
hypätä suoraan itse matkakertomukseen, joka alkaa ”Reissun sisältö” –otsikon alta.Matkan
ajankohta oli 11/20108/2011
Jos olet ollut ensimmäisen vuoden aikana vähintään 88 päivää töissä, voit myöhemmin saada vielä toisen vuoden viisumin. Toisen vuoden viisumia varten sinun tulee täyttää lomake johon kukin työnantaja merkitsee työsuhteesi tiedot. Paperi kannattaa tulostaa mukaan ja pyytää siihen aina allekirjoitus työsuhteen päättyessä.
Toisen vuoden viisumia varten tarvitset siis 88 työpäivää. Työn on oltava tietynlaista ja sen on tapahduttava tiettyjen postinumeroiden (=suurkaupunkien) ulkopuolella. Hyväksyttyjen töiden listalla ovat mm. viljely ja kasvien kasvatus, farmityö, rakentaminen ja korjaus, hedelmien poiminta, lajittelu ja pakkaus, elintarviketeollisuus, metsätyöt kuten puunkaato ja istuttaminen, kaivostyöt, öljylautat, kalastusalukset, helmenkalastus. Listalta puuttuu mm. siivooja, baarimikko, tarjoilija, kokki, ja arkkitehti, joten näissä töissä ei viisumipäiviä kerry. Australiassa yritetään selvästikin saada tietyntyyppistä työvoimaa miljoonakaupunkien ulkopuolelle.
Työn ei tarvitse olla palkallista, vaan myös vapaaehtoistyö kuten Helpx tai Wwoof käyvät. Kuka tahansa kenellä on yritystunnus (ABN) voi allekirjoittaa viisumipäiväsi kunhan työn laatu ja sijainti on hyväksyttyä sorttia. Postinumerolistan avulla on todella helppo tarkistaa kuuluuko työnantajasi tai vapaaehtoistyöisäntäsi sääntöjen mukaiselle alueelle.
Postinumerolistan löydät osoitteesta:
http://www.immi.gov.au/visitors/working- holiday/417/postcodes.htm
Tarkemmat tiedot työn laadusta:
http://www.immi.gov.au/visitors/workingholiday/417/specifiedwork.htm
Omin päin ilman muuta. Järjestön kautta saisi kaiken tarvittavan helposti, mutta se on kallista eikä siinä ole mitään järkeä. Ei kannata maksaa satoja euroja siitä, että sinulle hankitaan osa allaolevista asioista valmiiksi.
Viisumin hakeminen
Viisumihakemus tehdään Australian muuttoviranomaisille osoitteessa http://www.immi.gov.au/. Viisumi maksoi vuonna 2010 reilut 100 euroa. En tarvinnut lääkärintodistusta. Vahvistusviesti (Visa grant notification) kannattaa tulostaa reissuun mukaan, ja nimenomaan niin, että myös lähettäjän tiedot näkyvät paperissa. Itse tulostin pelkän tekstiosan sähköpostista, missä kerrottiin kaikki tarpeelliset tiedot, mutta Medicare –toimistossa sanottiin, että lähettäjän osoite tulee olla näkyvissä myös.
Muut asiat ennen lähtöä
Itse hommasin kaikki nämä ennen lähtöä. Nämä ovat kaikki vapaaehtoisia, mutta hyödyllisiä:
Paljonko rahaa AustraliaanMinkä verran tarvitsee ottaa mukaan? Riippuu ihan mitä haluat reissun ekoilta kuukausilta. Itse halusin olla huoleton alussa. Halusin matkustella kaikessa rauhassa ja katsella töitä siinä sivussa. Tällöin mukana tulee olla suunnilleen tuo viisumisäännöissä vaaditut $5000 käyttörahaa. Ausseissa oleskelu tulee yllättävän kalliiksi jos haluaa vähän lomailla.
Jos ei niinkään lomaa kaipaa, vaan seikkailua, voi matkaan lähteä vaikkapa 1000 dollarin säästöillä. Tällöin pitäisi kyllä saman tien asettua ns. oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Esim. alueelle, jossa hedelmänpoimintakausi on vasta alkamassa. Kimppakämppä maksoi vuonna 2011 noin $80$160/vk ja halpa hostelli noin $150/vk. Ruokaan kului vähimmillään sellaiset 25 dollaria viikossa.
Valmistelut perillä
SIM-kortti
Palveluntarjoajien vertailu on tuttuun tapaan tehty erittäin vaikeaksi, joten erot huomasin vasta kantapään kautta. Hintojen lisäksi myös kuuluvuuksissa oli huikeita eroja. Syrjäseudulla ei sitten toimi mikään liittymä. Jos et pääse skypettämään, niin hyvä vaihtoehto kotimaan puheluihin on paikallisen puhelinkortin ostaminen.
Tax File Number (TFN)
Numeroa käytetään verokortin tapaan. Hain itse tämän Sydneyssä, Travellers Contact Pointista (George Streetillä, talossa lukee isolla Dymocks Building). Tämä haetaan kai yleensä Taxation Officesta, mutta TCP tekee pientä bisnestä hakemalla sen puolestasi. ($20) Dokumentit saat parissa viikossa sähköpostiisi.
Pankkitilin avaaminen
Marssit vain pankkiin kaikki passit ja viisumipaperit mukana, that’s it! Itse otin Traveller’s Contact Pointista heidän minulle tarjoaman Commonwealth tilin. Commonwealth tajoraa hyvää palvelua, pankin omat automaatit lähes kaikkialla (= et joudu makselemaan nostopalkkioita). Surkea korko, käytännössä ei ollenkaan. NAB lienee paras pankki, pankin omat automaatit joka paikassa ja hyvä korko. Pankit perivät muutaman dollarin kuukausittaista tilinhoitomaksua.
Voit myös harkita näitä
Medicare –kortti
Suomella ja Australialla on sopimus että suomalaiset voi hakea tämän kortin ja saada välttämättömät terveydenhuoltokulut katettua tai niihin jonkun tuntuvan alennuksen. Esimerkiksi akuutti hammaslääkäri: kaverin $200 laskusta korvasi Medicare yli puolet. Medicarekortti kattaa vain kaikista välttämättömimmöt hoidot, matkavakuutuksen ottaminen kannattaa siis silti. Kortin hakeminen on ilmaista. Minulla jäi Medicare hakematta.
Mailbox service $70
Jos haluat vastaanottaa postia makustellessasi. Itselläni jäi melkein turhaksi.
Työnteko ja palkat Australiassa
Australiassa on hyvät palkat. Hintataso on suurin piirtein sama kuin Suomessa, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla on pieniä ylityksiä. Australian virallinen minimipalkka oli vuonna 2011 n. $15.90.
Eniten reppureissaajat näyttivät olevan erilaisissa hedelmänpoiminta ja farmihommissa, koti ja keittiöapulaisen, hoitoapulaisen, baarimikon, tehdasapulaisen, autonkuljettajan hommissa tai vaikkapa hampurilaisravintolassa. Töitä on paljon, ja reppureissaajia palkataan monenlaisiin hommiin. Hakijoita kuitenkin piisaa, joten ei työnsaanti mitenkään erityisen helppoa ollut. Suosituimmat alueet ovat parhaaseen aikaan vuodesta niin täynnä työnhakijoita, että työnsaanti on jo vaikeaa, kuten myös halvan asunnon löytäminen. Reppureissaajia myös vedätetään aika usein. Työnantaja voi maksaa pari dollaria alle minimipalkan. Ja monissa hanttihommissa on provikkapalkka ja lyhyet työpäivät, eli kysymyksessä on silloin ns. Casual Contract Worker. Kaikesta huolimatta palkka on ainakin itselläni ollut melko lähellä tuota minimipalkkaa.
Töitä voi katsella esim. Seek.com.au, skilled.com.au, jobsearch.gov.au tai vaikkapa maksullinen travellers@work. Paremman puutteessa hyvä tapa tienata on muuttaa jollekin paikkakunnalle pari viikkoa ennen satokauden alkamista. Pikkukaupungissakin voi olla kourallinen erilaisia työnvälitystoimistoja, jotka toimivat yhteistyössä farmien kanssa. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että sinä tienaat vähemmän. How nice! On kuitenkin turha kuvitella että riittäisi että käyt heidän toimistollaan kerran tai kaksi. Työnväitysfirmat nimittäin odottavat töiden varmistumista viimeiseen saakka, jonka jälkeen he palkkaavat satoja poimijoita saapumisjärjestyksessä.
Ohessa esimerkkejä hanttihommien palkoista vuonna 2011:
Viinirypäleiden poiminta: lyhyet 35 tunnin työpäivät: Huonoin päiväpalkka itselläni: $30, normaali: $60 ja paras: $130. Poimintatyö on provisiopalkattua, muissa töissä tuntipalkka oli $18,50 (korien jakelu, pesu, pensaiden hoito, viinin pullotus, jne) Viinirypäleiden poimintakausi on South Westissä helmikuun alusta maaliskuun loppuun. Työ oli kevyttä ja hauskaa. Rypäleitä oli kiva syödä samalla ja kelitkin olivat uskomattoman hyvät
Viinipensaiden syysleikkaus: $0,30 – $1,60 per pensas, riippuen lajikkeesta. Huonoin palkka 8h työstä: $60, normaali $120 ja paras $175. Työ oli nimeltään Spur pruning ja Cane Pruning. Kausi on South Westissä kesäkuun puolivälistä syyskuulle. Tämä työ oli rypäleenpoimintaa raskaampaa, mutta menetteli. Työssä piti olla erittäin nopea jotta saisi edes kohtalaista tuntipalkkaa.
Mäkkärin myyjä, keittiötyöntekijä tai pizzanpyörittäjä sai $16$18 tunnissa. Puutarhatyöntekijän palkka näytti olevan jopa $25/h, mikä ei olisi yhtään hullumpi. Aika usein haettiin levyseppähitsaajaa yli 30 dollarin tuntipalkalla ja kaiken huippu oli kaivostyöntekijä, jonka tuntipalkasta liikkui aivan uskomattomia tarinoita.
Reissun sisältö
Rakensin Daven kanssa taloa. Helpx.net säännöissä sanotaan, että töitä voi teettää 4-5h päivässä. Tein pitempiä päiviä mutta sain 3-4 päivää viikossa vapaata sen takia. Dave antoi minulle kartan ja polkupyörän ja tein 30-50 km pyöräretkiä ympäristöön. Pyörällä pääsi mm. kiertämään erään järven ympäri. Dave tutustutti minut myös ystäviinsä. Kävin useilla kylässä, erilaisissa juhlissa ja erään kalastajaRobertin kanssa mm. katkarapuja pyydystämässä.
Kalastajien järjestämät juhlat taas eivät olleet mieleeni, kun siellä jouduin maistelemaan vaikka mitä ällöttävää meren elävää. Isäntäperheeni osti minulle joululahjaksi $160 hintaisen retken, siihen kuului kaikenlaisia nähtävyyksiä. Mieleen jäi Reptile Park pari sataa kilsaa Sydneystä pohjoiseen, siellä näin ekat kenguruni :D
24.12 Hostellilla oli juhlat. Pelasin juomapelejä 13 brittiläisen jannun kanssa ja yritin näyttää miten meillä Suomessa nuo hommat hoidetaan. Mentiin siitä myös yökerhoon. 25.12 hikoiltiin tonttulakit päässä Coogee Beachilla. Uitiin, otettin aurinkoa, grillattiin, soitettiin kitaraa ja juotiin viiniä.
26.12 Iski huoli siitä että missä aion viettää uuden vuoden, kun Sydney on niin täyteen buukattu. Päätin jo että nukun yön Bondi Beachilla, mutta Helpxisäntäni Dave järjesti minulle huoneen ystävänsä luota The Rocks kaupunginosasta, Sydney Opera Housen ja Harbour Bridgen kupeesta. Katselimme ilotulitukset näköalapaikalta eräästä puistosta.
Vietin muutaman päivän Katoombassa. Eukalyptuspuiden erittämän öljyn takia sumu muuttuu vuorilla sinertäväksi. Aluksi oli +30 ja myöhemmin enää +15 ja sumu valtasi kaupungin. Ehdin kuitenkin käymään näkemässä Three Sisters kalliot ja patikoimaan mm. Wentworthfalls veisiputouksille, joka oli kyllä ikimuistionen retki.
Seuraavaksi otin bussin lähelle Forster nimistä kaupunkia, paikan nimi oli Pacific Palms. Sain
kutsun Daven ja Connien ystävän farmille. Heti kun nousin pysäkiltä autoon, sain käteeni kylmän
kaljatölkin. Perillä sain heti uuden ja talon emäntä kysyi myös että maistuisiko minulle kannabis?
Sain heiltä taas oman asunnon. Se oli hieman ränsistynyt, mutta siellä oli kaikki tarvittava. Juuri
ennen saapumistani oli koira ajanut talooni sisälle ulkoa riikinkukon ja repinyt linnun riekaleiksi.
Putsasin matot verestä, keräsin sulat ja imuroin huoneet.
Illalla makuuhuoneessa oli iso hämähäkki. Laitoin sen päälle kahvimukin ja menin nukkumaan. Tunsin vielä pimeässä jotain kasvojeni päällä, nappasin sen käteeni ja heitin pois. Seuraavana päivänä tutkin kämpän hämähäkkien varalta. Uudet isäntäni kierrättivät minua ympäriinsä uudenkarhealla Mitsubishi Pajerolla ja kävimme myös baarissa heidän piikkiinsä. Parina päivänä tein heille vähän pihatöitä ja pesin ikkunoita.
Paikka oli kuvasta huolimatta melko viihtyisä, mutta siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa.
Saimme petikavereiksemme bed bugeja, jotka jättivät kivoja puremia ympäri kehoa. Ostimme
Perthissä auton. Vasemmanpuoleinen liikenne pelotti aluksi, mutta totuin siihen nopeasti.
Asuimme muutaman päivän hostellissa ja tutkimme autolla lähiseutua. Tämän jälkeen teimme isomman road tripin ympäristöön. Nukuimme yöt autossa, ja myöhemmin teltassa, joten säästimme majoituskuluissa. Vuoropäivinä yksi on vuorollaan kuskina, yksi kartanlukijana ja kolmas kiskoi takapenkillä giniä tai rommia. Ostimme myös leirintävarusteet. Myöhemmin asetuimme Margaret Riverille. Leirintäalue, jossa asuimme oli todella kiskurikallis. Telttapaikka maksoi $25. Saimme töitä ja poimimme rypäleitä joka päivä parin viikon ajan. Työ on tosi helppoa, palkka ei päätä huimannut kun työpäivät olivat niin lyhyitä, vain 34 tuntisia. Joskus päiväansiot jäivät muutamaan kymppiin, joskus pääsin satasen paremmalle puolelle mikä on jo hyvin.
Viikot vierivät... Olimme aina töiden jälkeen kolmestaan joko uimaaltaalla tai rannalla. Kävimme myös viininmaistelukierroksilla paikallisilla viinitiloilla, mikä oli täysin ilmaista hupia.
Suomalaiset kaverini lähtivät helmikuun lopulla pois Australiasta, halvempiin maihin. Myin yhteisen automme ja jaoimme rahat. Jäin asumaan yksin samalle telttapaikalle, koska pidin siitä. Alueella oli uimaaltaat, keittiöt ja suihkut. Kaupungille oli vain 600m kävelymatka. Jatkoin töissä käyntiä ja maksoin telttapaikan yksin. Otin kyllä saksalaisen Pascalin viikoksi telttapaikalleni. Hän nukkui telttani ulkopuolella uimapatjan päällä, vaikka sisälläkin olisi ollut tilaa. Onneksi Margaret Riverillä ei satanut vettä koko aikana. Suomalaisten kavereiden lähdettyä keskityin opiskeluuni liittyvän työharjoittelupaikan löytämiseen ja kävin juoksemassa päivittäin.
Pian alkoi kuitenkin tapahtua, kun minut potkaistiin luvattoman vieraan takia ulos maksulliselta. Tilanne oli aika koominen, sillä minulla oli autokuormallinen tavaraa, ja kaikki majapaikat oli jonkun juhlapyhän vuoksi täyteen buukattu. Kohta oli monta kaveria auttamassa minua laittamaan tavaroitani kasaan. Ennen kuin huomasinkaan, brittiläinen Stewart oli hankkinut minulle halvan asunnon tuttavansa luota. Eräs ruotsalaispariskunta auttoi minua laittamaan kamani kasaan ja pari aasialaista kaveria toivat minulle jotain erikoista ruokaa. Malesialainen Liew heitti tavarani uuteen paikkaan autollaan. Todella hienoa, miten kaikki tarjoutuivat auttamaan.
Uusi majapaikka oli asuntovaunu talon pihalla. Asuntovaunussa oli tietokone, telkkari, ja dvd, ja mikä parasta, oikeat sängyt, vau! Olin nukkunut kovalla telttapatjalla jo yli kuukauden! Talo itse, ja siellä asuva pariskunta oli todellinen katastrofi. Talon emäntä ja hänen miesystävä olivat kyllä erittäin ystävällisiä, hauskoja ja vieraanvaraisia. Mutta he joivat kaljaa aamusta iltaan ja polttivat kannabista yhtenään. Talo oli kuin pommin jäljiltä, he olivat äänekkäitä ja kylässä ravasi aboriginaaleja. Huutaminen oli normaalia ja talossa tapeltiinkin välillä niin että kolisi. Onko normaalia jos löytää pakastimesta koiranpennun, marsun tai jäniksen? Tai jos herää aamulla ja pihalle on ilmestynyt hevonen? Tai jos poliisit käyvät aina kysekelemässä jotain omituista... Mutta todella hauska bonus oli se, että omistaja antoi minun lainata hänen Jaguaria ihan vapaasti!
Poimimme edelleen rypäleitä, kävimme lisää viininmaistelukierroksilla, retkillä, krikettiä pelaamassa, kalassa, uimassa ja erilaisissa tapahtumissa kuten Augusta River Festival. Osalistuin myös hiilikaivoksen vastaiseen mielenosoitukseen :D Vähitellen viinirypälekausi alkoi hiipumaan ja porukka alkoi siirtymään työn perässä muualle. Minun piti keksiä jotain myös. Otin Helpx työn lammasfarmilta ja ajoin kaverin kanssa 900km pohjoiseen, lähelle Kalbarria. Oma auto oli jo myyty pois, mutta onneksi kaverilla oli sellanen pikkunen Ford Festiva, jolla ajoimme tuhansia kilometrejä pitkin LänsiAustraliaa :D
Farmilla oli tosi kuuma, minkä takia mulla oli koko ajan veto poissa. Paikan omistaja, Steve oli aivan loistava kaveri. Hänellä on (Australialaisessa mittakaavassa) hyvin pieni farmi. ”Vain” muutama sata lammasta, sikala ja neljä hevosta. Jep, pelkkä harrastelija siis. Tila oli aivan keskellä eimitään, ja alueella oli tosi kuivaa. Kerin lampaita ja hoidin sikoja kaksi viikkoa, jonka jälkeen lähdimme katselemaan delfiinejä Shark Bayhyn, paikkaan nimeltä Monkey Mia.
Talvi alkoi tehdä tuloaan. Yövyimme matkan varrella myös pari päivää Geraldtonissa. Pääsiäisviikonloppu oli tulossa, ja kaikki sopuhintaiset yöpymispakat olivat tulevan viikonlopun osalta jo täyteen buukattu. Denmarkin päästä työnantajakin sanoi, että hänellä ei välttämättä ole vielä tilaa majoittaa meitä. Koska hostellia budjettimajoitusta kalliimmat hotellit eivät tuleet kysymykseenkään, päätimme että Denmarkissa kysymme taksikuskia heittämään meidät johonkin mihin voimme pystyttää teltan. Mukaan lähti siis koko leirintäarsenaali: teltta, makuupussit, kaasukeitin, pannu, kattila, kippoja, kuppeja, ruokatavaraa. Minulla oli jo ennestään 120 litran rinkan lisäksi mm. kitara. Oli aika saavutus kyllä sulloutua junaan ja pyöriä Perthin junaasemalla niin ison tavaramäärän kanssa.
Matka taittui Geraldtonista Perthin ja Bunburyn kautta Denmarkkiin. Juna saapui Bunburyyn kahdeksalta illalla ja bussi lähti vasta seuraavana aamuna. Väsymyksestä huolimatta oli nauru herkässä kun keksimme ”lainata” ostoskärryjä kauppakeskuksesta joilla sitten työnsimme tavaroita katuja pitkin. Ajattelimme että jos Mc Donald’s olisi auki, niin voisimme istua siellä yön yli. No se oli auki, mutta vain puolille öin, joten aterioiden jälkeen palasimme bussiasemalle. Nukuimme yön yli Bunburyn linkkuaseman vieressä, tarkemmin sanottuna erään piknikpöydän ääressä. Australiassa alkoi olemaan syksy tuolloin, joten yöllä lämpötila putosi viiden asteen tietämille. Asema oli hieman syrjässä ja siellä ei ollut yöllä muita kuin yksi ystävällinen vartija, joka kävi pari kertaa vilkaisemassa että kaikki on hyvin.
Denmark on kyllä upea "taikametsä" ja maalaiskaupunki. Upeat rannat jättimäisin kivimuodostelmin jäivät ehkä parhaiten mieleen! (Greens Pool & Elephant Rocks). Työpaikkani oli lomakylä nimeltään Karrak Reach Forest Retreat. Heille rakennettiin uutta ympäristöystävällistä, kestävän kehityksen mukaista jättimäistä mutatiilitaloa. Teimme melko lyhyitä päiviä. Valmistimme tiilet paikan päällä niin sanotusti insituna, muurasimme niistä seiniä, kaivoimme ja valoimme perustuksia talon sisäseinille, rakennettiin ekovessa ja kaikkea muuta kivaa. Pääsin myös hitsaamaan :D Meillä työntekijäillä oli oma iso talo, jossa meitä oli parhaimmillaan 13 henkilöä. Porukkaa oli Suomesta, Ruotsista, Taiwanista, Ranskasta, Englannista ja Australiasta.
Omistaja oli hankkinut meille 9 hengen pakettiauton, jolla pääsimme käymään kaupungilla ja tekemään pitkiäkin retkiä. Tulimme hyvin toimeen, mutta kulttuurien sekametelisoppa oli silti varsin mielenkiintoinen. Välillä sattuikin, yllätys yllätys, pieniä erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä. Meillä oli töitä tiedossa kesäkuun loppupuolelle, joten olimme täällä niin pitkään koska meillä ei ollut muutakaan. Välillä elämä isossa talossa niin monen kanssa alkoi muistuttaa Big Brotheria
Paadyin siis takaisin Margaret Riverille, olin leikkaamassa viinipensaita (cane pruning &
spur pruning). Työ on kyllä aika raskasta, eikä sitä montaa viikkoo jaksas painaa. Pieni osa
oksista pitää säästää seuraavaa vuotta varten, mutta suurin osa pitää leikata ja kiskoa pois.
Palkka maksettiin sen mukaan kuinka monta puskaa oli parturoinut, yleensä 0,390,70 dollaria per pensas. Aluksi tienasin surkeat $60/d, mutta myöhemmin tajusin homman idean: ei riitä että yrittää olla nopea, pitää olla ihan perhanan nopea. Ja pikkusen huolimaton, eikä jäädä mitään nysväämään ;)) Kun jaksaa olla nopea, niin saa yli $150/d. Mutta aina sitä vauhtia ei vaan pysty pitämään yllä, joten keskiansiot jäivät sinne $120/d.
Asuin taas samalla telttailualueella mutta, tällä kertaa erittäin mukavasti omassa mökissä. Aurinkoiset päivät olivat kuin Suomessa kesällä, mutta yleensä kyllä oli pilvistä ja päivisin vain noin +15 astetta lämmintä. Yöt olivat enää +6 astetta. Vettäkin satoi hullusti. Tein töitä reilun kuudauden verran, jotta pääsisin muihin maisemiin. Elämä oli hieman askeettista. Motivaatiota antoi se, että ahkeran tienaamisen tuloksena minulla olisi varaa ostaa lentoliput Singaporen, Taiwanin, Kiinan ja Hong Kongin kautta takaisin kotisuomeen!
Jälkiviisastelua
Reissun parasta antia oli epäilemättä tammitoukokuu autolla kuumassa Länsi Australiassa. Auton myyminen oli vikatikki. Olen tyytyväinen että kävin Sydneyssä, on epäilemättä reissun viihtyisin suurkaupunki. Australiaan aion kyllä mennä takaisin vielä, seuraavalla kerralla hommaan paremman työn ja asetun pidemmäksi aikaa tienaamaan rahaa. Harmittaa, että tulvien takia minulta jäi Queenslad kokonaan väliin. Myös Australian keskiosassa, Alice Springsissä haluaisin siis vielä joskus käydä. Lähdin reissuun yksin, ja se oli erittäin opettavaista ja palkitsevaa. Tapasin Kallen ja Sannan juuri kreivin aikaan kun matkaseura alkoi kiinnostamaan.
Vapaaehtoistyö Helpx.netin avulla oli oikea taivaan lahja. Sen avulla sain asua ja syödä ilmaiseksi kun odottelin esim. satokauden alkamista. Varmaan on olemassa huonojakin isäntiä, mutta omani olivat todella vieraanvaraisia. He auttoivat parhaansa mukaan kaikessa, antoivat vinkkejä, tutustuttivat omiin ystäviinsä yms. Heille on selvästikin hyvin eksoottista saada joku suomalainen kotiinsa. Parasta oli kuitenkin, että vapaaehtoishommissa pystyi myös keräämään työpäiviä toisen vuoden viisumia varten ja tutustua todelliseen Aussimeininkiin.
Australian viisumi
Viisumin hakija voi olla max 30vuotias, eikä hänellä saa olla huollettavia lapsia. Kun viisumi on myönnetty, sinulla on yksi vuosi aikaa ottaa se käyttöön. Viisumin käyttöönottopäivä on se päivä jolloin saavut Australiaan. Tästä eteenpäin viisumi on voimassa tasan vuoden. Saat vapaasti poistua maasta ja tulla takaisin. Saat opiskella max 4kk. Samalla työnantajalla saa olla max 6kk. Säännöissä sanotaan, että mukana tulee olla vähintään 5000 Australian dollaria. Sitä ei minulta pyydetty todistamaan mitenkään.Jos olet ollut ensimmäisen vuoden aikana vähintään 88 päivää töissä, voit myöhemmin saada vielä toisen vuoden viisumin. Toisen vuoden viisumia varten sinun tulee täyttää lomake johon kukin työnantaja merkitsee työsuhteesi tiedot. Paperi kannattaa tulostaa mukaan ja pyytää siihen aina allekirjoitus työsuhteen päättyessä.
Toisen vuoden viisumia varten tarvitset siis 88 työpäivää. Työn on oltava tietynlaista ja sen on tapahduttava tiettyjen postinumeroiden (=suurkaupunkien) ulkopuolella. Hyväksyttyjen töiden listalla ovat mm. viljely ja kasvien kasvatus, farmityö, rakentaminen ja korjaus, hedelmien poiminta, lajittelu ja pakkaus, elintarviketeollisuus, metsätyöt kuten puunkaato ja istuttaminen, kaivostyöt, öljylautat, kalastusalukset, helmenkalastus. Listalta puuttuu mm. siivooja, baarimikko, tarjoilija, kokki, ja arkkitehti, joten näissä töissä ei viisumipäiviä kerry. Australiassa yritetään selvästikin saada tietyntyyppistä työvoimaa miljoonakaupunkien ulkopuolelle.
Työn ei tarvitse olla palkallista, vaan myös vapaaehtoistyö kuten Helpx tai Wwoof käyvät. Kuka tahansa kenellä on yritystunnus (ABN) voi allekirjoittaa viisumipäiväsi kunhan työn laatu ja sijainti on hyväksyttyä sorttia. Postinumerolistan avulla on todella helppo tarkistaa kuuluuko työnantajasi tai vapaaehtoistyöisäntäsi sääntöjen mukaiselle alueelle.
Postinumerolistan löydät osoitteesta:
http://www.immi.gov.au/visitors/working- holiday/417/postcodes.htm
Tarkemmat tiedot työn laadusta:
http://www.immi.gov.au/visitors/workingholiday/417/specifiedwork.htm
Valmistelut ennen matkaa
Järjestön kautta vai omin päin?Omin päin ilman muuta. Järjestön kautta saisi kaiken tarvittavan helposti, mutta se on kallista eikä siinä ole mitään järkeä. Ei kannata maksaa satoja euroja siitä, että sinulle hankitaan osa allaolevista asioista valmiiksi.
Viisumin hakeminen
Viisumihakemus tehdään Australian muuttoviranomaisille osoitteessa http://www.immi.gov.au/. Viisumi maksoi vuonna 2010 reilut 100 euroa. En tarvinnut lääkärintodistusta. Vahvistusviesti (Visa grant notification) kannattaa tulostaa reissuun mukaan, ja nimenomaan niin, että myös lähettäjän tiedot näkyvät paperissa. Itse tulostin pelkän tekstiosan sähköpostista, missä kerrottiin kaikki tarpeelliset tiedot, mutta Medicare –toimistossa sanottiin, että lähettäjän osoite tulee olla näkyvissä myös.
Muut asiat ennen lähtöä
Itse hommasin kaikki nämä ennen lähtöä. Nämä ovat kaikki vapaaehtoisia, mutta hyödyllisiä:
- Kansainvälinen ajokortti, 28 euroa
- Kansainvälinen opiskelijakortti. (Kilroy Travel: 12 euroa)
- Matkavakuutus
- Menolippu Sydneyyn n. 650 €, lähtö 29.11.2010
- Marjoitus hostellissa, ekat 3 yötä + etukäteen joulu
- Wwoof tai Helpx.net jäsenyys: Vapaaehtoistyömahdollisuuksia.
- Sovin ensimmäisen HelpX työn etukäteen joulua edeltävälle ajalle
- Coughsurfing –jäsenyys, n. 15 euroa
Paljonko rahaa AustraliaanMinkä verran tarvitsee ottaa mukaan? Riippuu ihan mitä haluat reissun ekoilta kuukausilta. Itse halusin olla huoleton alussa. Halusin matkustella kaikessa rauhassa ja katsella töitä siinä sivussa. Tällöin mukana tulee olla suunnilleen tuo viisumisäännöissä vaaditut $5000 käyttörahaa. Ausseissa oleskelu tulee yllättävän kalliiksi jos haluaa vähän lomailla.
Jos ei niinkään lomaa kaipaa, vaan seikkailua, voi matkaan lähteä vaikkapa 1000 dollarin säästöillä. Tällöin pitäisi kyllä saman tien asettua ns. oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Esim. alueelle, jossa hedelmänpoimintakausi on vasta alkamassa. Kimppakämppä maksoi vuonna 2011 noin $80$160/vk ja halpa hostelli noin $150/vk. Ruokaan kului vähimmillään sellaiset 25 dollaria viikossa.
Valmistelut perillä
SIM-kortti
Palveluntarjoajien vertailu on tuttuun tapaan tehty erittäin vaikeaksi, joten erot huomasin vasta kantapään kautta. Hintojen lisäksi myös kuuluvuuksissa oli huikeita eroja. Syrjäseudulla ei sitten toimi mikään liittymä. Jos et pääse skypettämään, niin hyvä vaihtoehto kotimaan puheluihin on paikallisen puhelinkortin ostaminen.
- Global Gossip: Todella kallis, eikä toiminut vähänkään syrjempänä.
- Telstra: Paikallinen Sonera, ellei vielä pahempi. Omistaa verkon, joten paras kuuluvuus, mutta kallis.
- Optus: Halvempi kuin Telstra. Kaverin Optus toimi aina siellä missä Telstrakin.
Tax File Number (TFN)
Numeroa käytetään verokortin tapaan. Hain itse tämän Sydneyssä, Travellers Contact Pointista (George Streetillä, talossa lukee isolla Dymocks Building). Tämä haetaan kai yleensä Taxation Officesta, mutta TCP tekee pientä bisnestä hakemalla sen puolestasi. ($20) Dokumentit saat parissa viikossa sähköpostiisi.
Pankkitilin avaaminen
Marssit vain pankkiin kaikki passit ja viisumipaperit mukana, that’s it! Itse otin Traveller’s Contact Pointista heidän minulle tarjoaman Commonwealth tilin. Commonwealth tajoraa hyvää palvelua, pankin omat automaatit lähes kaikkialla (= et joudu makselemaan nostopalkkioita). Surkea korko, käytännössä ei ollenkaan. NAB lienee paras pankki, pankin omat automaatit joka paikassa ja hyvä korko. Pankit perivät muutaman dollarin kuukausittaista tilinhoitomaksua.
Voit myös harkita näitä
Medicare –kortti
Suomella ja Australialla on sopimus että suomalaiset voi hakea tämän kortin ja saada välttämättömät terveydenhuoltokulut katettua tai niihin jonkun tuntuvan alennuksen. Esimerkiksi akuutti hammaslääkäri: kaverin $200 laskusta korvasi Medicare yli puolet. Medicarekortti kattaa vain kaikista välttämättömimmöt hoidot, matkavakuutuksen ottaminen kannattaa siis silti. Kortin hakeminen on ilmaista. Minulla jäi Medicare hakematta.
Mailbox service $70
Jos haluat vastaanottaa postia makustellessasi. Itselläni jäi melkein turhaksi.
Työnteko ja palkat Australiassa
Australiassa on hyvät palkat. Hintataso on suurin piirtein sama kuin Suomessa, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla on pieniä ylityksiä. Australian virallinen minimipalkka oli vuonna 2011 n. $15.90.
Eniten reppureissaajat näyttivät olevan erilaisissa hedelmänpoiminta ja farmihommissa, koti ja keittiöapulaisen, hoitoapulaisen, baarimikon, tehdasapulaisen, autonkuljettajan hommissa tai vaikkapa hampurilaisravintolassa. Töitä on paljon, ja reppureissaajia palkataan monenlaisiin hommiin. Hakijoita kuitenkin piisaa, joten ei työnsaanti mitenkään erityisen helppoa ollut. Suosituimmat alueet ovat parhaaseen aikaan vuodesta niin täynnä työnhakijoita, että työnsaanti on jo vaikeaa, kuten myös halvan asunnon löytäminen. Reppureissaajia myös vedätetään aika usein. Työnantaja voi maksaa pari dollaria alle minimipalkan. Ja monissa hanttihommissa on provikkapalkka ja lyhyet työpäivät, eli kysymyksessä on silloin ns. Casual Contract Worker. Kaikesta huolimatta palkka on ainakin itselläni ollut melko lähellä tuota minimipalkkaa.
Töitä voi katsella esim. Seek.com.au, skilled.com.au, jobsearch.gov.au tai vaikkapa maksullinen travellers@work. Paremman puutteessa hyvä tapa tienata on muuttaa jollekin paikkakunnalle pari viikkoa ennen satokauden alkamista. Pikkukaupungissakin voi olla kourallinen erilaisia työnvälitystoimistoja, jotka toimivat yhteistyössä farmien kanssa. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että sinä tienaat vähemmän. How nice! On kuitenkin turha kuvitella että riittäisi että käyt heidän toimistollaan kerran tai kaksi. Työnväitysfirmat nimittäin odottavat töiden varmistumista viimeiseen saakka, jonka jälkeen he palkkaavat satoja poimijoita saapumisjärjestyksessä.
Ohessa esimerkkejä hanttihommien palkoista vuonna 2011:
Viinirypäleiden poiminta: lyhyet 35 tunnin työpäivät: Huonoin päiväpalkka itselläni: $30, normaali: $60 ja paras: $130. Poimintatyö on provisiopalkattua, muissa töissä tuntipalkka oli $18,50 (korien jakelu, pesu, pensaiden hoito, viinin pullotus, jne) Viinirypäleiden poimintakausi on South Westissä helmikuun alusta maaliskuun loppuun. Työ oli kevyttä ja hauskaa. Rypäleitä oli kiva syödä samalla ja kelitkin olivat uskomattoman hyvät
Viinipensaiden syysleikkaus: $0,30 – $1,60 per pensas, riippuen lajikkeesta. Huonoin palkka 8h työstä: $60, normaali $120 ja paras $175. Työ oli nimeltään Spur pruning ja Cane Pruning. Kausi on South Westissä kesäkuun puolivälistä syyskuulle. Tämä työ oli rypäleenpoimintaa raskaampaa, mutta menetteli. Työssä piti olla erittäin nopea jotta saisi edes kohtalaista tuntipalkkaa.
Mäkkärin myyjä, keittiötyöntekijä tai pizzanpyörittäjä sai $16$18 tunnissa. Puutarhatyöntekijän palkka näytti olevan jopa $25/h, mikä ei olisi yhtään hullumpi. Aika usein haettiin levyseppähitsaajaa yli 30 dollarin tuntipalkalla ja kaiken huippu oli kaivostyöntekijä, jonka tuntipalkasta liikkui aivan uskomattomia tarinoita.
Reissun sisältö
Australiassa
Perillä Sydneyssä oli sateista, mutta mukavan lämmintä verrattuna marraskuiseen Suomeen (2029 astetta) Otin Shuttle Bussin lentoasemalta hostellille, ja hostelli maksoi minulle matkan, 7 dollaria takaisin. Wake UP! hostelli on turhan kallis ($40), mutta olipahan siistiä ja avaraa. Samassa huoneessa oli kolme muuta kanssani, erittäin hiljaista väkeä. Alakerrassa oli myös Side Bar –yökerho, jossa tuli tietenkin heti käytyä. Seuraavana päivänä hostelli tarjosi ilmaisen kävelykierroksen Sydneyn nähtävyyksiin. Erkanin kyllä porukasta loppuvaiheessa kun halusin paahtavassa auringonpaisteessa lähteä rannalle. Ostin aurinkovoidetta ja otin lautan Manly Beachille 8) Kolme päivää Sydneyssä meni äkkiä ja sitten pitikin jo ottaa juna Tuggerahiin, 1,5h Sydneystä pohjoiseen. Siellä odotti Helpx.net sivustolta bongaamani vapaaehtoistyöpaikka, taloa rakentava aussipariskunta.
Rakennuspuuhissa
Australialaiset Connie ja Dave ottivat minut avosylin vastaan. Sain heiltä oman asunnon heidän talonsa kupeesta. Oma makkari, kylppäri, wc, keittiö, olkkari.. Hostellissa jaoin pikkuruisen huoneen kolmen muun kanssa, joten olin aika hilpeä nähtyäni kämppäni. Vaikka oman asuntoni jääkaappi oli kannettu pullolleen ruokaa, kutsuivat he minut aina illallisille kanssaan, jolloin söimme kengurua, nautaa, kalaa ym. Ja viiniä meni joka kerta monta lasia. Minulla oli Connien kanssa aina pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluita. Dave taas osoittautui hauskaksi ja rennoksi, tyypilliseksi Aussiksi, jonka kanssa on harvoin tylsää. Istuttiin usein iltaa parvekkeella. Sinne tuli usein opossumi vierailulle ja silittelin sitä usein siinä ruokinnan lomassa. Niillä oli aikasemmin kissa, mutta joku iso lintu oli kuulemma vienyt sen parvekkeelta, hahhah.. Milloinhan on opossumin vuoro?Rakensin Daven kanssa taloa. Helpx.net säännöissä sanotaan, että töitä voi teettää 4-5h päivässä. Tein pitempiä päiviä mutta sain 3-4 päivää viikossa vapaata sen takia. Dave antoi minulle kartan ja polkupyörän ja tein 30-50 km pyöräretkiä ympäristöön. Pyörällä pääsi mm. kiertämään erään järven ympäri. Dave tutustutti minut myös ystäviinsä. Kävin useilla kylässä, erilaisissa juhlissa ja erään kalastajaRobertin kanssa mm. katkarapuja pyydystämässä.
Kalastajien järjestämät juhlat taas eivät olleet mieleeni, kun siellä jouduin maistelemaan vaikka mitä ällöttävää meren elävää. Isäntäperheeni osti minulle joululahjaksi $160 hintaisen retken, siihen kuului kaikenlaisia nähtävyyksiä. Mieleen jäi Reptile Park pari sataa kilsaa Sydneystä pohjoiseen, siellä näin ekat kenguruni :D
Joulu & Uusivuosi Sydneyssä
Palasin takaisin Sydeyyn. Westend Backpackers – hostelli on pikkuksen halvempi mutta myös rupuisempi. Se on kuitenkin ihan siisti ja minulla oli siellä hauskaa. Pyörin ensin kaupungilla 20kg rinkka selässä tuntikaupalla etsien hostellia. Perillä nappasin lattialta paperiin ison torakan, jota muut pelkäsivät kuollakseen. Minut ristittiin oitis Cocroach Killeriksi. Sain muutamia kavereita, syötiin, luettiin ja otettiin aurinkoa usein Hyde Parkissa.24.12 Hostellilla oli juhlat. Pelasin juomapelejä 13 brittiläisen jannun kanssa ja yritin näyttää miten meillä Suomessa nuo hommat hoidetaan. Mentiin siitä myös yökerhoon. 25.12 hikoiltiin tonttulakit päässä Coogee Beachilla. Uitiin, otettin aurinkoa, grillattiin, soitettiin kitaraa ja juotiin viiniä.
26.12 Iski huoli siitä että missä aion viettää uuden vuoden, kun Sydney on niin täyteen buukattu. Päätin jo että nukun yön Bondi Beachilla, mutta Helpxisäntäni Dave järjesti minulle huoneen ystävänsä luota The Rocks kaupunginosasta, Sydney Opera Housen ja Harbour Bridgen kupeesta. Katselimme ilotulitukset näköalapaikalta eräästä puistosta.
Blue Mountains & Pacific Palms
2,5h junamatka SydneyKatoomba maksoi hurjat $7. Hostelli oli nimeltään Flying Fox Backpackers. Mukava hostelli, hinta $30/yö. Saavuttuani sain ensitöikseni soittaa hätäkeskukseen. Eräällä naisella oli jalka murtunut grillikatoksen pikkuportaissa.Vietin muutaman päivän Katoombassa. Eukalyptuspuiden erittämän öljyn takia sumu muuttuu vuorilla sinertäväksi. Aluksi oli +30 ja myöhemmin enää +15 ja sumu valtasi kaupungin. Ehdin kuitenkin käymään näkemässä Three Sisters kalliot ja patikoimaan mm. Wentworthfalls veisiputouksille, joka oli kyllä ikimuistionen retki.
Illalla makuuhuoneessa oli iso hämähäkki. Laitoin sen päälle kahvimukin ja menin nukkumaan. Tunsin vielä pimeässä jotain kasvojeni päällä, nappasin sen käteeni ja heitin pois. Seuraavana päivänä tutkin kämpän hämähäkkien varalta. Uudet isäntäni kierrättivät minua ympäriinsä uudenkarhealla Mitsubishi Pajerolla ja kävimme myös baarissa heidän piikkiinsä. Parina päivänä tein heille vähän pihatöitä ja pesin ikkunoita.
Takaisin Sydneyyn
Olin vielä n. viikon Sydneyssä. Asuin Jackaroo Hostellista Kings Crossilta. Jackaroo oli paras hostellini Australiassa, mutta 4hlö jaettu huone omalla suihkulla ja vessalla maksoikin $34/hlö. Sovin tärskyt parin muun suomalaisen kanssa ketkä olivat juuri saapuneet Australiaan. Kävimme kaljalla, vietetimme aikaa Bondi Beachilla, Manly Beechilla ja Coogee Beachilla. Lensimme kaikki kolme 4000km päähän eri puolelle Australiaa, Perthiin. Unohdin läppärin hostellin respaan.Perth
Lento Sydneystä Perthiin kesti viitisen tuntia. Saavuimme kello 21.00. Päätimme säästää yhden yön hostellikulut ja nukuimme lentoasemalla yön yli. Laitoimme reput säilytyslokeroon ja nukuimme lattialla makuupusseissa. Aamulla otimme bussin Underground Backpackers –hostellille ($23 per yö) Olin aivan ällikällä lyöty miten paljon kelit parani Sydneyyn verrattuna. Joimme ”virvoikkeita” ja pelasimme korttia hostellin uimaaltaalla päivästä toiseen. Olin erittäin tyytyväinen, että lähdin Sydneystä Perthiin. Perthissä oli aina pilvetöntä, sellaset 3040 lämpöastetta, mutta ilma ei koskaan ollut kostea. Välillä navakka tuulenvire helpotti oloa rannalla. Mahtavat uimarannat siellä, mm. Cottesloe Beach, Scarborough Beach, City Beach ja monta muuta. Muutimme myöhemmin Bambu Hostelliin Perthissä ($24 per yö).
Margaret River, Albany, Agusta...
Jatkoimme matkaa 300 km Perthistä pohjoiseen, Margaret Riverille. Nukuimme matkan varrella Rockinghamissa, ajoimme auton syrjäiseen paikkaa ja nukuimme kaikki kolme sisällä autossa: kaksi etupenkeillä penkit taakse kaadettuina ja yksi takapenkillä.Asuimme muutaman päivän hostellissa ja tutkimme autolla lähiseutua. Tämän jälkeen teimme isomman road tripin ympäristöön. Nukuimme yöt autossa, ja myöhemmin teltassa, joten säästimme majoituskuluissa. Vuoropäivinä yksi on vuorollaan kuskina, yksi kartanlukijana ja kolmas kiskoi takapenkillä giniä tai rommia. Ostimme myös leirintävarusteet. Myöhemmin asetuimme Margaret Riverille. Leirintäalue, jossa asuimme oli todella kiskurikallis. Telttapaikka maksoi $25. Saimme töitä ja poimimme rypäleitä joka päivä parin viikon ajan. Työ on tosi helppoa, palkka ei päätä huimannut kun työpäivät olivat niin lyhyitä, vain 34 tuntisia. Joskus päiväansiot jäivät muutamaan kymppiin, joskus pääsin satasen paremmalle puolelle mikä on jo hyvin.
Viikot vierivät... Olimme aina töiden jälkeen kolmestaan joko uimaaltaalla tai rannalla. Kävimme myös viininmaistelukierroksilla paikallisilla viinitiloilla, mikä oli täysin ilmaista hupia.
Suomalaiset kaverini lähtivät helmikuun lopulla pois Australiasta, halvempiin maihin. Myin yhteisen automme ja jaoimme rahat. Jäin asumaan yksin samalle telttapaikalle, koska pidin siitä. Alueella oli uimaaltaat, keittiöt ja suihkut. Kaupungille oli vain 600m kävelymatka. Jatkoin töissä käyntiä ja maksoin telttapaikan yksin. Otin kyllä saksalaisen Pascalin viikoksi telttapaikalleni. Hän nukkui telttani ulkopuolella uimapatjan päällä, vaikka sisälläkin olisi ollut tilaa. Onneksi Margaret Riverillä ei satanut vettä koko aikana. Suomalaisten kavereiden lähdettyä keskityin opiskeluuni liittyvän työharjoittelupaikan löytämiseen ja kävin juoksemassa päivittäin.
Pian alkoi kuitenkin tapahtua, kun minut potkaistiin luvattoman vieraan takia ulos maksulliselta. Tilanne oli aika koominen, sillä minulla oli autokuormallinen tavaraa, ja kaikki majapaikat oli jonkun juhlapyhän vuoksi täyteen buukattu. Kohta oli monta kaveria auttamassa minua laittamaan tavaroitani kasaan. Ennen kuin huomasinkaan, brittiläinen Stewart oli hankkinut minulle halvan asunnon tuttavansa luota. Eräs ruotsalaispariskunta auttoi minua laittamaan kamani kasaan ja pari aasialaista kaveria toivat minulle jotain erikoista ruokaa. Malesialainen Liew heitti tavarani uuteen paikkaan autollaan. Todella hienoa, miten kaikki tarjoutuivat auttamaan.
Uusi majapaikka oli asuntovaunu talon pihalla. Asuntovaunussa oli tietokone, telkkari, ja dvd, ja mikä parasta, oikeat sängyt, vau! Olin nukkunut kovalla telttapatjalla jo yli kuukauden! Talo itse, ja siellä asuva pariskunta oli todellinen katastrofi. Talon emäntä ja hänen miesystävä olivat kyllä erittäin ystävällisiä, hauskoja ja vieraanvaraisia. Mutta he joivat kaljaa aamusta iltaan ja polttivat kannabista yhtenään. Talo oli kuin pommin jäljiltä, he olivat äänekkäitä ja kylässä ravasi aboriginaaleja. Huutaminen oli normaalia ja talossa tapeltiinkin välillä niin että kolisi. Onko normaalia jos löytää pakastimesta koiranpennun, marsun tai jäniksen? Tai jos herää aamulla ja pihalle on ilmestynyt hevonen? Tai jos poliisit käyvät aina kysekelemässä jotain omituista... Mutta todella hauska bonus oli se, että omistaja antoi minun lainata hänen Jaguaria ihan vapaasti!
Poimimme edelleen rypäleitä, kävimme lisää viininmaistelukierroksilla, retkillä, krikettiä pelaamassa, kalassa, uimassa ja erilaisissa tapahtumissa kuten Augusta River Festival. Osalistuin myös hiilikaivoksen vastaiseen mielenosoitukseen :D Vähitellen viinirypälekausi alkoi hiipumaan ja porukka alkoi siirtymään työn perässä muualle. Minun piti keksiä jotain myös. Otin Helpx työn lammasfarmilta ja ajoin kaverin kanssa 900km pohjoiseen, lähelle Kalbarria. Oma auto oli jo myyty pois, mutta onneksi kaverilla oli sellanen pikkunen Ford Festiva, jolla ajoimme tuhansia kilometrejä pitkin LänsiAustraliaa :D
29.3.2011 18.4.2011 Roadtrip & Farm work, Monkey Mia, Geraldton..
Nukuttiin 900 km matkalla kaksi yötä autossa. Autossa nukkumisesta voi tulla sakot mutta oltiin varovaisia. Kerran tuli Rangeri inisemään että saatte sakot jos ette lähde vetämään. Ajoime vaan auton toiseen paikkaan ja jatkettiin nukkumista.
Farmilla oli tosi kuuma, minkä takia mulla oli koko ajan veto poissa. Paikan omistaja, Steve oli aivan loistava kaveri. Hänellä on (Australialaisessa mittakaavassa) hyvin pieni farmi. ”Vain” muutama sata lammasta, sikala ja neljä hevosta. Jep, pelkkä harrastelija siis. Tila oli aivan keskellä eimitään, ja alueella oli tosi kuivaa. Kerin lampaita ja hoidin sikoja kaksi viikkoa, jonka jälkeen lähdimme katselemaan delfiinejä Shark Bayhyn, paikkaan nimeltä Monkey Mia.
Mutatiilirakentamista Denmarkissa
Auton omistaja jäi Steven farmille hankkimaan työpäiviä 2. Vuoden viisumia varten. Itse sain ympäristöasioihin liittyvän työpaikan Denmarkista, joten lähdin sinne parin muun kanssa. Paikka sijaitsee ihan Australian eteläisimmässä osassa, lähellä Margaret Riveriä. Eli 1000 kilometriä takaisin etelään päin, mikä tiesi myös kelien viilenemistä.Talvi alkoi tehdä tuloaan. Yövyimme matkan varrella myös pari päivää Geraldtonissa. Pääsiäisviikonloppu oli tulossa, ja kaikki sopuhintaiset yöpymispakat olivat tulevan viikonlopun osalta jo täyteen buukattu. Denmarkin päästä työnantajakin sanoi, että hänellä ei välttämättä ole vielä tilaa majoittaa meitä. Koska hostellia budjettimajoitusta kalliimmat hotellit eivät tuleet kysymykseenkään, päätimme että Denmarkissa kysymme taksikuskia heittämään meidät johonkin mihin voimme pystyttää teltan. Mukaan lähti siis koko leirintäarsenaali: teltta, makuupussit, kaasukeitin, pannu, kattila, kippoja, kuppeja, ruokatavaraa. Minulla oli jo ennestään 120 litran rinkan lisäksi mm. kitara. Oli aika saavutus kyllä sulloutua junaan ja pyöriä Perthin junaasemalla niin ison tavaramäärän kanssa.
Matka taittui Geraldtonista Perthin ja Bunburyn kautta Denmarkkiin. Juna saapui Bunburyyn kahdeksalta illalla ja bussi lähti vasta seuraavana aamuna. Väsymyksestä huolimatta oli nauru herkässä kun keksimme ”lainata” ostoskärryjä kauppakeskuksesta joilla sitten työnsimme tavaroita katuja pitkin. Ajattelimme että jos Mc Donald’s olisi auki, niin voisimme istua siellä yön yli. No se oli auki, mutta vain puolille öin, joten aterioiden jälkeen palasimme bussiasemalle. Nukuimme yön yli Bunburyn linkkuaseman vieressä, tarkemmin sanottuna erään piknikpöydän ääressä. Australiassa alkoi olemaan syksy tuolloin, joten yöllä lämpötila putosi viiden asteen tietämille. Asema oli hieman syrjässä ja siellä ei ollut yöllä muita kuin yksi ystävällinen vartija, joka kävi pari kertaa vilkaisemassa että kaikki on hyvin.
Denmark on kyllä upea "taikametsä" ja maalaiskaupunki. Upeat rannat jättimäisin kivimuodostelmin jäivät ehkä parhaiten mieleen! (Greens Pool & Elephant Rocks). Työpaikkani oli lomakylä nimeltään Karrak Reach Forest Retreat. Heille rakennettiin uutta ympäristöystävällistä, kestävän kehityksen mukaista jättimäistä mutatiilitaloa. Teimme melko lyhyitä päiviä. Valmistimme tiilet paikan päällä niin sanotusti insituna, muurasimme niistä seiniä, kaivoimme ja valoimme perustuksia talon sisäseinille, rakennettiin ekovessa ja kaikkea muuta kivaa. Pääsin myös hitsaamaan :D Meillä työntekijäillä oli oma iso talo, jossa meitä oli parhaimmillaan 13 henkilöä. Porukkaa oli Suomesta, Ruotsista, Taiwanista, Ranskasta, Englannista ja Australiasta.
Omistaja oli hankkinut meille 9 hengen pakettiauton, jolla pääsimme käymään kaupungilla ja tekemään pitkiäkin retkiä. Tulimme hyvin toimeen, mutta kulttuurien sekametelisoppa oli silti varsin mielenkiintoinen. Välillä sattuikin, yllätys yllätys, pieniä erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä. Meillä oli töitä tiedossa kesäkuun loppupuolelle, joten olimme täällä niin pitkään koska meillä ei ollut muutakaan. Välillä elämä isossa talossa niin monen kanssa alkoi muistuttaa Big Brotheria
Back to Margaret River
Olisin halunnut seurata helteitä PohjoisAustraliaan, mutta koska kaikki reppureissaajat ajattelevat samoin, sieltä on tähän aikaan turhan vaikea löytaa työpaikkaa. Töita on kyllä runsaasti tarjolla, mutta hakijoita on hetkellisesti liikaa. Eihän siinä mitään jos olisi auto, jossa nukkua ilmaiseksi mutta hostellissa rahat hupenevat äkkiä jos ei saa töitä heti.Palkka maksettiin sen mukaan kuinka monta puskaa oli parturoinut, yleensä 0,390,70 dollaria per pensas. Aluksi tienasin surkeat $60/d, mutta myöhemmin tajusin homman idean: ei riitä että yrittää olla nopea, pitää olla ihan perhanan nopea. Ja pikkusen huolimaton, eikä jäädä mitään nysväämään ;)) Kun jaksaa olla nopea, niin saa yli $150/d. Mutta aina sitä vauhtia ei vaan pysty pitämään yllä, joten keskiansiot jäivät sinne $120/d.
Asuin taas samalla telttailualueella mutta, tällä kertaa erittäin mukavasti omassa mökissä. Aurinkoiset päivät olivat kuin Suomessa kesällä, mutta yleensä kyllä oli pilvistä ja päivisin vain noin +15 astetta lämmintä. Yöt olivat enää +6 astetta. Vettäkin satoi hullusti. Tein töitä reilun kuudauden verran, jotta pääsisin muihin maisemiin. Elämä oli hieman askeettista. Motivaatiota antoi se, että ahkeran tienaamisen tuloksena minulla olisi varaa ostaa lentoliput Singaporen, Taiwanin, Kiinan ja Hong Kongin kautta takaisin kotisuomeen!
Back to Perth & bye bye Australia
Perthissä oli epävakainen talvisää: sadekuuroja ja 1015 astetta lämmintä. Asuin Planet Inn Backpackers hostellissa ($16 per yö), joka oli totaalinen katastrofi. Pysykää kaukana! Likaista. Suihkun seinässä oli reikä. Vessapaperi tai lämmin vesi oli usein loppu. Huonekaverit riehuivat ja huusivat aamuviiteen. Perthissä on kuitenkin aina mukavaa. Julkinen liikenne toimii, joten liikkuminen on helppoa. Bussin sai yleensä muutaman minuutin odotuksella ja Wellington Streetin isolla asemalla on helppo vaihtaa bussia. Lisäksi Perthissä on liuta ilmaisia CAT (Central Area Transportation) –busseja, joilla on omat selkeät pysäkit.Jälkiviisastelua
Reissun parasta antia oli epäilemättä tammitoukokuu autolla kuumassa Länsi Australiassa. Auton myyminen oli vikatikki. Olen tyytyväinen että kävin Sydneyssä, on epäilemättä reissun viihtyisin suurkaupunki. Australiaan aion kyllä mennä takaisin vielä, seuraavalla kerralla hommaan paremman työn ja asetun pidemmäksi aikaa tienaamaan rahaa. Harmittaa, että tulvien takia minulta jäi Queenslad kokonaan väliin. Myös Australian keskiosassa, Alice Springsissä haluaisin siis vielä joskus käydä. Lähdin reissuun yksin, ja se oli erittäin opettavaista ja palkitsevaa. Tapasin Kallen ja Sannan juuri kreivin aikaan kun matkaseura alkoi kiinnostamaan.
Vapaaehtoistyö Helpx.netin avulla oli oikea taivaan lahja. Sen avulla sain asua ja syödä ilmaiseksi kun odottelin esim. satokauden alkamista. Varmaan on olemassa huonojakin isäntiä, mutta omani olivat todella vieraanvaraisia. He auttoivat parhaansa mukaan kaikessa, antoivat vinkkejä, tutustuttivat omiin ystäviinsä yms. Heille on selvästikin hyvin eksoottista saada joku suomalainen kotiinsa. Parasta oli kuitenkin, että vapaaehtoishommissa pystyi myös keräämään työpäiviä toisen vuoden viisumia varten ja tutustua todelliseen Aussimeininkiin.
Kommentit
Lähetä kommentti