Portugali: Albufeira

Aloitimme automatkan lentokentälle jo hyvissä ajoin. Lentoaseman ns. lomaparkki oli täynnä joten suuntasimme muutaman kilometrin päässä olevalle kaukopysäköintialueelle (Lentoparkkiin). Lentoaseman oma lomaparkki olisi maksanut 36 euroa viikolta ja yksityisen yrityksen Lentoparkki maksaa viikolta 44 euroa. Lentoparkin hintaan kuuluu ilmainen kuljetus parkkipaikan ja aseman välillä. Kun saimme auton parkkiin, niin Finnmatkoilta oli tullut tekstiviesti. Viestissä ilmoitettiin, että teknisen vian vuoksi Air Finlandin koneen lähtö viivästyy noin kolmella tunnilla. Edessä olikin pitkä odottaminen eikä Finnmatkat tarjonnut edes kahvi­ tai ateriakuponkeja. Kone ei päässyt lähtemään kolmenkaan tunnin jälkeen. Finnmatkat eivät tiedottaneet millään tavalla, että lähtö viivästyy vielä lisää. Lopulta päästiin ilmaan noin 18.30, alun perin olisi pitänyt lähteä 14.45. Saavuimme kohteeseen ja nousimme Finnmatkojen hotellikuljetukseen, josta piti maksaa erikseen. Hotellille oli vajaan tunnin bussimatka. Opas ei osallistunut bussimatkalle. Kun saavuimme hotellille myöhään yöllä, niin menimme suoraan nukkumaan.

Praia da Ouran ranta

Kävelyä Albufeirassa

Hotellina oli kolmen tähden Dom Pancho. Huoneistohotelli oli kovin pelkistetty. Huoneen varustukseen kuului tilava jääkaappi, liesi, mikro, televisio ja ilmastointi. Pinnat ja huonekalut oli uusittu lähiaikoina, mutta vaikutti, että remontti on ollut pintaremontti ja maalikerroksien alla saattoi olla yllätyksiä. Hotellin äänieristys oli todella huono. Käytävä­äänet kuuluivat selkeästi sekä jos puhelin soi viereisessä huoneessa. Riippuu siis muista vieraista kuinka hyvät unet hotellissa saa. Hotellissa oli myös iso uima­allas, pelihuone sekä ravintola. Palvelu oli mitään sanomatonta, asiallista tosin, mutta ei palvelevaa. Huone siivottiin päivittäin, joskus aamulla joskus illalla. Siivous tarkoitti lähinnä petaamista ja lattioiden moppaamista. Esimerkiksi tiskejä ei kukaan tiskannut.

Heräsimme väsyneinä aamulla koska baareista tulleet ihmiset pitivät meidät hereillä läpi yön. Ensimmäiseksi piti hankkia aamupalaa. Onneksi aivan hotellin vieressä oli pieni kauppa. Kaupasta sai heti aamusta maukkaita ja tuoreita leipiä. Itse asiassa kaupassa oli todella vähän ”eilisiä leipiä”, vaan leipämyynti perustui tuoreuteen. Hintataso kaupassa ei ollut edullinen, tosin edullisimmat viinit kaupassa oli noin 2 euroa ja vertailun vuoksi edullisimmat mehut olivat noin puolitoista euroa.

Ensimmäinen päivä kului pitkälti tutustuessa alueeseen. Kävelimme rantaa pitkin Albufeiran vanhaan kaupunkiin. Onneksi oli tuulinen ilma, niin matka ei ollut hikinen. Matkaa vanhaan kaupunkiin oli muutamia kilometrejä, niin paljon ettei viitsitty kävellä takaisin, vaan nousimme Kalastaja rannalla minijunan kyytiin. Kyyti maksoi 2,5 euroa ja reitillä oli kolme pysäkkiä. Päivän voimassa oleva lippu olisi maksanut 4 euroa. Kun pääsimme takaisin hotelille, menimme vielä rannalle hetkeksi. Heitimme pyyhkeet rannalle, mutta yllättävän nopeasti jouduimme siirtämään pyyhkeitä koska oli nousuveden aika. Atlantin vesi oli yllättävän viileää, vastasi suomalaista järvivettä vielä elokuussakin!

Portugalin maailmanloppu

Otiskosta huolimatta nyt ei ole kyse maailmanlopusta, vaan eräästä nähtävyydestä. Suuntasimme aamusta Finnmatkojen retkelle, kohteena Capo de são vicente joka tunnetaan ”Maailman loppuna”. Ennen määränpäätä kiertelimme Portugalilaisissa kylissä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Silvesin kaupunki. Kaupunki toimi ennen Algarven provisssin pääkaupunkina, joten paikka oli historiallinen. Tosin tämänkin kaupungin kohdalla vuoden 1755 maanjäristys oli tehnyt tuhoja. Kaupungissa teimme lyhyen kävelykierroksen ja halukkaat saivat vierailla 2,5 euron pääsymaksua vastaan Silvesin linnassa. Sisätiloja linnassa ei juuri ollut, vaan pelkät muurit. Muurien päältä avautui kauniit maisemat. Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Algarven korkeimmalla kohdalla Foiassa. Näkymät reilun 900 metrin korkeudesta oli vihreät ja kauniit. Huipulta suuntasimme alas, syömään. Hintaan kuului lounas, vaihtoehtoina oli Piri­Piri kanaa tai kalaa. Piri­Piri kana on alueen erikoisuus. Kana on tavalliseen tapaan grilattu/paistettu, mutta lisänä on tulista Piri­Piri kastiketta. Tämä tarjoillaan usein ranskalaisten perunoiden kanssa. Lisäksi retken lounaaseen kuuluivat ilmaiset juomat, viiniä sai käytännössä juoda niin paljon kuin halusi.


Capo de são vicente

Lounaan jälkeen matka jatkui Maailman loppuun asti. Ennen Maailman loppua bussi hajosi. Onneksi bussi kuitenkin pääsi kohteeseen asti. Saimme huomattavasti lisäaikaa katsella huikeita maisemia koska hajonneen bussin tilalle tuli toinen, ehjä bussi. Maailman lopussa oli jyrkkää kalliopudotus mereen noin 70 metriä. Eräät saksalaiset turistit ovat menneet vuosien aikana liian lähelle reunaa ja ovat pudonneet mereen. Muistona tästä on muistolaattoja. Paluumatkalle pysähdyimme Lagosin kaupungissa. Maisemat olivat hienot, mutta ei mitenkään erikoinen paikka nopean vilkaisun perusteella. Lagosista bussi suuntasi takaisin Albufeiraan.

Tällä paikalla käytiin ennen orjakauppaa (Lagos) 

Lissabon

Retkeilyt jatkuvat. Tänään oli entistä aikaisempi lähtö, noin puoli seitsemän aikoihin. Retkissä on huomattavissa kuinka Finnmatkat pyrkivät säästämään kaikessa. Bussit noutavat hotelleilta ilman opasta ja bussit suuntaavat tietylle hotellille jossa turistit jaetaan eri busseihin kansallisuuden mukaan. Tällä järjestelyllä yhden turistin myöhästyminen johtaa kahden bussin myöhästymiseen kuten meille kävi. Lähdimme puolituntia myöhässä. Bussimatkasi suoraan Lissabonia kohden, matkalle teimme yhden pysähdyksen. Bussimatka Lissaboniin kesti vajaat neljä tuntia.

Ponte 25 de Abril -silta

Ensimmäiseksi Lissabonissa pysähdyimme näköalapaikalle, josta näkyi mainiosti Ponte 25 de Abril Bridge – silta sekä vaikuttavan kokoinen Kristus­patsas. Silta on täydellinen kopio San Franciscossa sijaitsevasta Golden Gate sillasta. Tosin Portugalin silta on hieman pienempi. Kummankin sillan on valmistanut sama yritys, joka selittää yhdennäköisyyden. Kukkulalta näki myös hyvin kuinka paljon Lissabonin lentokentälle laskeutuu koneita. Koneita laskeutui tasaisin välein. Ajoimme kyseistä siltaa pitkin kaupunkiin ja pysähdyimme Belemin kaupunginosassa. Bussimme kyytiin hyppäsi paikallinen opas. Lissabonissa turistiryhmät eivät saa liikkua ilman paikallista opasta. Kuulostaa rahastukselta. Ihastelimme Jeronimus­kirkkoa ja löytöretkeilijöiden muistomerkkiä. Jeronimus kirkko on yksi harvoja rakennuksia, jotka ovat säilyneet vuoden 1755 maanjäristyksestä. Täällä kuten Italiassakin oli tapana, että turistiryhmät pääsevät jonon ohitse kirkkoihin. Yksittäiset turistit joutuvat etsimään tiensä kirkolle ja lisäksi jonottamaan sisäänpääsyä. Siihen verrattuna valmisretket ovat huomattavasti helpompi tapa tutustua kohteisiin. Tosin silloin on kuljettava muun ryhmän mukana aikataulun mukaan.

Jeronimus­kirkko

Lissabonin Kristus -patsas

Lissabonin ratikka

Tämän jälkeen teimme lyhyen kävelykierroksen kuumassa Lissabonissa. Kaupunki näytti sympaattiselta, varsinkin rakennusten kunnostamattomat julkisivut. Lissabonin vanhat raitiotievaunut olivat myös kauniita. Kävelykierroksen jälkeen oli omaa aikaa vajaa kolme tuntia. Ensimmäiseksi menimme syömään, sillä olihan päivä jo pitkällä. Sitten teimme ostoksia, aika kului hetkessä ja huomasimme olevamme jo paluumatkalla. Omaa aikaa oli vähän, mutta se on ymmärrettävää kun etäisyydet ovat pitkiä ja nähtävää on paljon. Finnmatkat säästää kaikessa, jopa monistetut kartat opas pyysi palauttamaan!

Albufeiran rannat

Tämä päivä oli varattu lepäämistä, aurinkoa ja uintia varten. Heräsimme hieman myöhemmin ja suuntasimme Praia da Ouran –rannalle. Albufeirassa rantoja on kaksi edellä mainittu Praia da Oura sekä Praia da Albufeira. Nämä rannat jakaa kallioinen niemi. Praia da Ouran rannalla otimme mukavuussyistä aurinkotuolit ja varjon. Päivävuokra oli 15 euroa. Kävelimme muutaman kerran aivan itäisimpään osaan Praia da Ouran rantaa koska siellä oli hiljaisempaa, kirkkaammat sukellusvedet sekä hienoja kallioita. Uidessa kallioiden kanssa piti olla varovainen koska nousuvesi saattoi peittää pieniä kallioita. Rannalla huomasi erittäin hyvin nousuvesi­ilmiön. Laskuveden vuoksi kallioiden sisälle oli vesilätäköihin jäänyt jumiin pieniä kaloja. Atlantin vesi oli viileää, joka tuli yllätyksenä. Vesi oli huomattavasti viileämpää kuin Välimerelle. Aurinko sen sijaan paistoi polttavan kuumasti.

Praia da Ouran ranta

Lähdimme rannalta hotellille ja yllätyksellisesti kello olikin jo viisi. Lepoa, suihku ja syömään. Jokaisena päivänä olemme syönneet pientä purtavaa ja illalla käynneet syömässä ravintolassa. Albufeirassa on paljon ravintoloita. Itseasiassa niin paljon, että ravintolan valikoiminen on arpapeliä. Ruoka­annoksien hinnat ovat noin 10–15 euron välillä, tähän lisätään usein parin euron kattausmaksu johon sisältyy leipää. Ruokajuomat ovat Suomen hintatasoa, tosin viini on edullisempaa. Pieni pullo talon viiniä maksaa noin kuusi euroa. Leivistä voi kieltäytyä jolloin luonnollisesti kattausmaksua ei peritä. Kuten edellä on mainittu, niin alueen erikoisuus on Piri­piri kana, joka on tulista. Tällä kertaa kokeilimme grillattuja sardiineja ja ne olivat kyllä maukkaita ja edullisia. Sardiinit tulevat usein perunoiden kanssa, mutta itse pyysin ranskalaisten perunoiden kera. Kannattaa aloittaa syönti varovasti, sillä kalan sisällä on sisälmykset.

Faro

Matkaoppaista olimme lukeneet, että Farossa olisi nähtävää. Faro on Algarven pääkaupunki johon turistilentokoneetkin laskeutuvat. Albufeirasta lähtee Faroon monia vuoroja, etäisyyttä näiden kaupunkien välilä on noin 35 kilometriä. Kysyimme ennakkoon Finnmatkojen oppaalta, että ostetaanko liput bussiasemalta ja vastaus oli kyllä. Eli ei muuta kuin bussiasemalle joka on Albufeiran laitamilla. Kävelymatkaa oli noin 3­4 kilometriä mikä tuntui pitkältä helteessä. Ostimme liput ja odotimme bussia. Bussi lähti ja harmiksemme huomasimme, että bussiin olisi voinut nousta matkan varreltakin. Eli turhaa työtä oli kävellä asemalle! Kysyimme myös oppaalta Faron nähtävyyksistä. Ehdotuksia ei hirveästi tullut, mutta olimme katsoneet opaskirjasista paikat johon menisimme. Suuri hämmästys oli, ettei oppaalla ollut tarjota karttaa Farosta. Kyllä Aurinkomatkojen oppailta sai lähikaupunkien karttoja.

Bussi kierteli rantaviivaa pitkin. Vaikka matka oli lyhyt, niin siinä kesti noin puolitoista tuntia. Ilman karttaa suuntasimme asemalta helteiseen Faroon. Poliisilta kysyimme, luukappelin sijaintia. Ohjeiden avulla löysimme kappelin, mutta harmiksemme kappeli olikin kiinni. Muutenkin koko kaupunki näytti autiolta eli ilmeisesti turistivirrat ohjauvat pääosin Albufeiraan. Tosin viikonpäivänä oli sunnuntai. Farossa on myös vanhakaupunki. Vanhastakaupungista löysimme pienen katedraalin, jonka yhteydessä toimi museo. Museosta saimme kartan ja palvelu oli todella ystävällistä. Katedraali oli mukava, mutta ei huikaiseva nähtävyys. Faron kiertelyn päätteeksi käväsimme Mäkkärissä kun halusimme edullista ruokaa nopeasti. Suuntasimme bussiasemalle ja Albufeiran bussi lähti kadun varrelta. Edestakainen bussilippu maksoi 9 euroa eli ei kova hinta. Bussit olivat muuten ilmastoituja.

Retki Sevillaan

Maanantai päivän kohteena oli Espanjan Sevilla. Päiväretken hinta oli 57 euroa, saman verran maksoi myös Lissabonin retki. Saattaa kuulostaa kalliilta, mutta bussimatkaa kummassakin tapauksessa kuitenkin kertyy 500 kilometriä. Kansainväliset retket ovat kyllä halvempia, mutta Finnmatkojen retkissä ei tarvitse etsiä retken järjestäjää kaupungilta ja selostus on suomeksi. Suomea on kuitenkin aina helpompi ymmärtää kuin englantia. Bussi lähti varhain aamulla Albufeirasta, noin tunnin ajomatkan jälkeen olimme Monte Gorgossa josta nousivat viimeiset matkustajat. Monte Gordosta ei kestänyt kuin puolisen tuntia, niin olimmekin jo Espanjan puolella. Espanjan puolella pidimme puolentunnin kahvitaon huoltamolla. Bensa Espanjan puolella on noin 20% halvempaa kuin Portugalissa.

Matka jatkui ja olimme Sevillassa noin kello 10.00. Ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan maailmannäyttely aluetta vuodelta 1929. Samalla kyytiimme tuli paikallinen opas, mikä oli säädöksiin kirjattu asia. Maailmannäyttely alue oli näkemisen arvoinen. Ei voi kuin hämmästellä kuinka iso työ on tehty yhtä näyttelyä varten! Ja kuinka työlästä maailmannäyttelyn järjestäminen on ollut tuolloin kun kulkuyhteydet ovat olleet huonoja. Jatkoimme vielä lyhyen matkaa bussilla ja aloitimme kävelykierroksen juutalaiskortteleissa. Kävelykierros päättyi Sevillan katedraalille, joka tunnetaan nimellä Catedral de Santa María de la Sede. Katedraaliin perittiin 8 euron sisäänpääsymaksu, joka ei kuulunut retken hintaan. Kahdeksan euroa kannatti maksaa, sillä kirkko oli huikaisevan iso. Olihan kyseessä maailman suurin katolinen katedraali. Katedraalin tornista oli upeat maisemat kaupungille, joskin kiipeämiseen meni aikaa ja tornissa oli varsin ruuhkaista. Kiipeäminen oli tehty mahdollisimman helpoksi. Portaiden tilalla oli luiskat eli torniin kiipeäminen vastasi ylämäkeen kävelyä.

Sevilla

Sevilla

Katedraalin jälkeen vapaa­aikaa oli noin neljä tuntia mikä tuntui riittävältä. Sevilla on yksi Euroopan kuumimmista kaupungeista ja se oli helppo uskoa. Kaduilla olleet mittarit näyttivät +46 astetta ja virallisienkin sääasemien mukaan lämpötila on +40 asteen tienoilla päivittäin kesällä. Menimme syömään ensimmäiseksi, kiinnitimme huomiota hintaan ja ravintolan viileyteen. Tällaisilla päiväretkilä kannattaa muuten olla mukana aina pientä syötävää ja juotavaa kuten suolaista, hedelmiä ja tietysti paljon vettä. Tälläkin retkellä pääsimme syömään vasta kello kahdentoista jälkeen ja aamupalan olimme jo syöneet kuudelta. Kun saimme syötyä, lähdimme kiertämään keskustaan. Keskustassa oli osa kaupoista kiinni siestan vuoksi, eikä paikallisia näkynyt ulkona helteen vuoksi. Kävelyssä piti kiinnittää huomiota varjoisiin paikkoihin koska oli niin kuuma. Hikisinä kävelimme bussille ja lähdimme kello 16.00 Albufeiraan. Perillä olimme noin 19.30.

Illalla mennimme ostoksille. Albufeirassa on peruskattaus turistikrääsää ja vaatteita. Erityisesti tarjolla oli keramiikkaa ja koruja. Hinnat eivät ole erityisen halpoja, mutta viini on edullista. Edullisimmillaan viinipullo maksoi vajaat kaksi euroa ja yleisesti pullo maksoi noin viisi euroa. Portugalilaiset viinit ovat tunnetusti hyviä. Kannattaa erityisesti ostaa Vinho Verdeä. Se on Luoteis­Portugalissa valmistettavaa vihreää viiniä, joka on maultaan kevyt, pehemän happoinen sekä usein hieman poreileva. Viinin rypäleet poimitaan hieman raakoina, josta tuleekin vihreä viini nimitys.

Paluu Suomeen

Paluupäivät ovat yleensä vaikeasti hyödynnettävissä. Hotellihuoneen luovutus oli jo kello 11.00. Ennen bussin noutoa pelailimme hotellin pelihuoneessa pelejä mm. ilmakiekkoa ja flipperia. Flipperi on muuten melkein risa. Bussi nouti meidät kentälle 15.30. Hyvin yllättävää, että lähtöselvityksen väki (ainakin kaksi) puhui puhdasta suomea. Lentokentällä oli korkeat hinnat. Viinit olivat hieman kalliimpia yleisesti kun lomakohteessa tosin Vinho Verdeä oli tarjouksessa. Makeiset olivat todella kalliita. Kentän kahviloiden hinnat olivat myös korkeat, pieni tölkki Red Bullia maksoi 4 euroa. Lentokone lähti ajallaan Suomeen ja matka sujui ongelmitta.

Kommentit