Tunisia, Sousse

Valitsimme kohteeksi Pohjois­Afrikassa sijaitsevan Tunisian. Tunisiassa majoituimme Port El Kantaouin lomakylään, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Soussen keskustasta. Tunisiassa meitä erityisesti kiinnosti Saharaan suuntautuva Etelä­Tunisia retki ja Friguian eläintarha. Valitsimme hotelliksi huoneistohotelli Kantan. Aikaisemmilla matkoilla olimme valinneet aina halvimman hotellin, mutta nyt halusimme maksaa pientä lisähintaa laadukkaammasta asumisesta. Matkanjärjestäjänä oli Aurinkomatkat.

11.8.2010 keskiviikko

Matkasimme omalla autolla Helsinki­Vantaan lentokentälle. Pysäköimme auton Lomaparkkiin, joka veloittaa viikon pysäköinnistä noin 40 euroa. Lomaparkista on parin kilometrin matka lentokentälle, joten hintaan kuului bussikuljetus. Bussikuljetus parkkipaikan ja lentokentän välillä toimii kellon ympäri. Olimme hyvissä ajoin lentokentällä ja matkaselvitys sujui nopeasti. Koneen lähtöön oli pari tuntia aikaa, joten kiertelimme kaupoissa ja aistimme lentokentän tunnelmaa.

Maustetori

Lentomme lähti ajallaan, illalla kello 20.10. Lentokoneessa meille annettiin maahantulokortti, jonka täytimme. Lomake ei ollut suomenkielinen, mutta koneessa kerrottiin yhteisesti kortin täyttöohjeet. Kannattaa ottaa kynä mukaan lennolle lomaketta varten! Lento kesti noin neljä tuntia ja aikaeron johdosta olimme Enfidhan kentällä kello 22.20. Ennen Soussen lomalennot laskeutuivat Monastirin kentälle, mutta tänä keväänä (vuonna 2010) otettiin käyttöön Enfidhan lentokenttä. Seuraavaksi oli passintarkastus. Suomalaisilta turisteilla passintarkastus sujui vauhdikkaasti, mutta muiden kansalaisuuksien kohdalla tarkastus sujui hitaammin. Passintarkastuksen yhteydessä lentokoneessa täytetyn maahantulokortin yläosa otettiin pois ja alaosa jäi matkustajalle odottamaan paluumatkaa. Matkalaukut saatuamme lähdimme etsimään bussia. Ulko­ovesta ulos astuessa paikallinen henkilö tarttui laukuista kiinni ja kyseli ”which bus”. Aurinkomatkojen oppaat ohjasivat meidät oikeaan bussiin ja laukunkantaja seurasi perässä. Annoimme laukunkantajalle 50 senttiä vaikka kantajasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Matka lentokentältä hotellille kesti vajaan tunnin. Hotellimme päästyämme olimme aivan väsyneitä joten menimme heti nukkumaan.

12.8.2010 torstai

Heräsimme. Suuntasimme suihkun kautta aamupalalle. Huoneistohotellin hintaan ei kuulu aamiainen, mutta 20 euron lisämaksulla sai nauttia aamiaista viikon verran hotellin puolella. Huoneistohotelli Kanta ja hotelli Kanta ovat samaa yritystä ja sijaitsevat samalla tontilla. Ulkoalueet kuten altaat ovat yhteisiä. Hotellin asiakkaat ovat maksaneet hiukan enemmän lomastaan, mutta heille kuuluu puolihoito. Lisäksi on yksi mielenkiintoinen ero! Hotellin asiakkaat eivät saa viedä huoneisiinsa vettä tai muita juomia pulloissa kun taas huoneistohotellin asiakkaat saavat viedä marketeista ostettuja juomia ja ruokia huoneisiin. Tämän vuoksi porttivahdit kyselivät, että olemmeko hotellin vai huoneistohotellin vieraita. Tosin hotellin asiakkaat voivat salakuljettaa vesipullot repuissaan hotelliin.

Kanta vaikutti ensisilmäyksellä mukavalta lomanviettopaikkalta. Huoneistohotellin huoneet olivat tilavia. Huoneissa oli laattalattia, jääkaappi, televisio, sohva, parisänky, liesi, kylpyhuone ammeen kera sekä parveke. Huoneen ilmastointi oli erittäin tehokas. Esitteessä mainittiin ilmastoinnin olevan käytössä ajoittain, mutta mielestämme se oli aina päällä. Hotellin puutarhassa sijaitsi kaksi isoa uima­allasta, muutama tenniskenttä, ulkoravintola sekä minigolfrata. Puutarha oli todella viihtyisä.

Aamupalan jälkeen vaihdoimme rahaa hotellin aulassa. Tunisian rahayksikkö on dinaari ja se on suljettu valuutta eli dinaareita ei saa viedä maasta pois. Rahanvaihto onnistuu Tunisiassa hotelleissa ja pankeissa. Rahan vaihtamisesta ei peritä palkkioita, joten kurssi on lähes sama kaikkialla.

Aamupäivän aikana oli Aurinkomatkojen tervetulotilaisuus. Tilaisuudessa saimme paljon tietoutta Tunisiasta. Tilaisuuden kulkua häiritsi vanha mamma, joka keskeytti oppaan puheen noin minuutin välein esittämällä vähäpätöisiä kysymyksiä. Mammalla oli mukana ainakin kolme matkakirjaa ja hän teki tilaisuuden aikana muistiinpanoja. Tervetulotilaisuuden jälkeen suuntasimme kolmen tunnin kaupunkikierrokselle. Retkellä vierailimme Dar Am Taïeb –museossa, Medinan basaarialueella sekä huvipursisatamassa. Retkellä oli mielestäni vähän sisältöä, mutta eihän retki maksanut kuin 10 euroa. Retken jälkeen menimme hotellin uima­allasalueelle. Aurinko lämmitti mukavasti, lämpöasteita oli noin 30 astetta. Illastimme satamassa. Hintaso ravintoloissa oli varsin kohtuullinen. Pihvit maksoivat noin 20 dinaaria eli kymmenisen euroa ja pizzat noin 7 dinaaria.

13.8.2010 perjantai

Olisimme halunneet nukkua hiukan pidempään, mutta aamiaisen tarjoilu loppui kymmeneltä. Suuntasimme aamiaisen jälkeen rannalle. Tuk­Tuk (autoriksa, mopoauto) kuljetti turisteja ilmaiseksi hotellilta rannalle. Rannan ja hotellin etäisyys oli vain 400 metriä. Kun tarjolla oli ilmainen kuljetus, niin pitihän se hyödyntää! Soussen rantaviiva on jaettu eri hotellien kesken. Turisti voi mennä toisenkin hotellin rannalle, mutta silloin saatetaan periä maksu. Oman hotellin asiakkaille rannat ovat kuitenkin ilmaisia. Hotelli Kantan ranta vaikutti hyvältä. Rannalla oli hyvä rantabaari, WC­tilat sekä suihkut. Kantan rannan vieressä oli tarjolla erilaisia vesiurheilulajeja kuten parasailing, vesijettejä, lainelautailua sekä melomista.
Rannan hiekka oli erittäin hienoa ja valkoista. Ranta syveni melko jyrkästi, noin 15 metrin päässä rannasta ylsi jalat juuri ja juuri vielä pohjaan. Ajankohdasta johtuen vesi oli mukavan lämmintä ja aurinko paistoi kuumasti. Oli siis erittäin otollinen ilma rantaelämän viettoon, mutta ei rannalla koko päivää jaksa olla!

Lähdimme keskipäivällä rannalta pois ja suuntasimme suihkun jälkeen Soussen keskustaan. Ajattelimme mennä keskustaan Tuk­Tukeilla, mutta niitä ei näkynyt missään. Taksikuskit sen sijaan jaksoivat huudella ja tarjota kyytiä. Otimme lopulta taksin ja matka keskustaan (10 km) maksoi 8 dinaaria. Soussen keskustassa elämä oli erilaista kuin Port El Kantaoissa. Agressiiviset myyjät huutelivat jatkuvasti ja liikkuminen Soussen Medinan basaarialueella oli tuskallista. Myyjät jatkuvasti tarttuivat kiinni ja yrittivät ohjata kauppoihin. Jos erehtyi ohjaamaan myyjän kättä pois, niin myyjä saattoi hypätä tielle! Medinassa olisi ollut kiva kävellä jos olisi saanut olla rauhassa. Totesimme, että basaareista emme tule ostamaan mitään! Suuntasimme Soula Centeriin, joka on iso matkamuistomyymälä. Se sijaitsee Medinan portin lähellä. Soula Centerissä on kiinteät hinnat ja kukaan ei ollut tyrkyttämässä mitään joten ostoksien teko oli helppoa ja miellyttävää. Matkasimme minijunalla takaisin hotellikyläämme. Minijuna ei ole varsinainen juna, vaan traktorin perään on laitettu noin viisi kärryä. Minijunat liikennöivät Soussen ja Port El Kantaouin väliä. Lippu yhteen suuntaan maksoi 2,50 dinaaria.

14.8.2010 lauantai

Lauantaina oli Aurinkomatkojen järjestämä retki Friguianin eläintarhaan. Friguianin eläintarhaan on koottu Afrikan eläimiä 36 hehtaarin laajuiselle alueelle. Kaikkiaan edustettuna on 59 eläinlajia ja eläimiä on yhteensä 427. Mielenkiintoisimpia eläimiä lienevät norsut ja isot kissaeläimet. Aurinkomatkojen retki maksoi 20 euroa pitäen sisällä bussikuljetuksen sekä pääsylipun. Omatoiminen matkailija varmasti säästää jos matkaa omatoimisesti junalla eläintarhaan. Eläintarhan vieressä oleva pysäkki on station Haltselle.

Leijona

Soussesta oli noin tunnin ajomatka eläintarhaan. Kohteessa tutustuimme omatoimisesti eläintarhaan. Menimme katsomaan oppaan suosittelemaa merileijonanäytöstä. Näytös olikin viihdyttävä ja merileijona oli uskomattoman ketterä. Näytöksen jälkeen kiertelimme eläintarhaa ja pääsimme syöttämään mm. norsuja, aaseja ja laamoja. Tuntui kuin olisi ollut päiväntasaajalla, sillä puisto oli maisemoitu Afrikka­teeman mukaisesti ja Zulu­heimo soitti heimomusiikkia. Omatoimiseen tutustumiseen oli kovin vähän aikaa. Muutama lisätunti olisi ollut tarpeen.

Lähdimme päivällä kotimatkalle kohti Soussea. Matkalla pysähdyimme idyllisessä Hergian kylässä jossa nautimme retkeen hintaan kuuluvat virvoitusjuomat. Juomien jälkeen kiertelimme kylää hetken ja teimme pieniä ostoksia. Kylässä oli paljon myytävänä Alfaruohosta tehtyjä esineitä kuten koreja.

Kuuman retken jälkeen pulahdimme hotellin uima­altaaseen. Illalla söimme tonnikalapizzat satamassa. Pizzat eivät olleet mitenkään erikoisen hyviä, mutta olivat kuitenkin syötäviä ja edullisia. Suuntasimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa aikainen herätys.

15.8.2010 sunnuntai

Hotellin aamupalalle syöksyimme kello 6.00 ja 6.20 lähdimme retkelle. Tiedossa oli kahden päivän retki, hotelli yöpyminen, 1000 kilometriä bussissa istumista, kaksi lounasta, illallinen, aamupala ja paljon elämyksiä! Tämä koko paketti maksoi hengeltä 175 dinaaria mikä oli meidän mielestä kohtuullinen hinta sisältöön nähden.

Aivan ensimmäiseksi bussimme keräsi kanssamatkustajat eri hotelleilta. Tämän jälkeen matkustimme bussin kyydissä noin tunnin ja saavuimme El Jemin amfiteatterille. Roomalaiset rakensivat amfiteatterin 200­luvulla ja se on Colosseumin jälkeen maailman toiseksi suurin amfiteatteri. El Jemin Amfiteatteri on pysynyt paremmassa kunnossa kuin Colosseum. Retken hintaan kuuluivat pääsyliput, mutta jos halusi kuvata, niin piti maksaa dinaarin kuvausmaksu. Opas kertoi lyhyesti amfiteatterin historiasta, jonka jälkeen tutustuimme kohteeseen omatoimisesti. Kohteessa pääsi melko vapaasti liikkumaan ja esimerkiksi eläinten tilat olivat hyvässä kunossa. El Jemin amfiteatteri on ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Seuraavaksi matkustimme oliivipuumeren halki Maharesin kylään. Kylässä pidimme hetken taukoa. Maharesin kylässä oli hyvä mahdollisuus ostaa lampaantaljoja. Taljat olivat edullisia. Bussin saapuessa kylään taljoista pyydettiin 40 dinaariakin, mutta bussin lähtöhetkellä hinta putosi 10 dinaariin eli vaivaiseen 5 euroon. Jatkoimme matkaa kohti Matmataan, joka on tunnettu Star Wars elokuvista sekä luolakodeista. Maisemat muuttuivat koko ajan karummiksi. Asuinrakennuksia ei näkynyt enää ja puitakin oli vähän. Sentään jotain asuntoja alueella oli, nimittäin luola­asuntoja. Saimme käydä tutustumassa luolakotiin. Luolakodissa asui perhe. Pihalla oli kanoja, marsuja, kameli ja vuohi. Luolakoti oli erittäin siistin näköinen. Mukavuuksiakin oli, nimittäin sähköt ja televisio! Kohteeseen tuli meidän jälkeen toinenkin turistibussi. Ilmeisesti perhe on myynyt osan yksityisyydestään turisteille. Mikököhän on yksityisyyden hinta?

Matka jatkui kohti seuraavaa etappia Douzia, Saharan porttia. Matkan etapit olivat aina noin 100 kilometriä, jonka jälkeen oli aina tauko tai jokin nähtävyys. Douzissa oli mahdollisuus osallistua kameliratsastukseen lisämaksusta. Hinta oli 20 dinaaria ja siitä elämyksestä kannatti maksaa. Meidät puettiin ensin kaapuihin ja laitettiin lakana päähän auringon suojaksi. Sen jälkeen meidät ohjattiin kameleille. Selkään nouseminen oli suhteellisen helppoa. Kamelin noustessa piti olla tarkkana, ettei pudonnut kyydistä. Lähdimme ratsastamaan kohti autiomaata. Hiekka oli kullankeltaista ja todella hienoa. Maisema vastasi juuri kuvitelmia autiomaasta. Matkasimme reilun vartin ja pidimme vartin tauon. Tauon aikana maistui vesi, sillä lämpöasteita oli +41. Paikalliset viettivät paastoaikaa, joten he eivät saaneet juoda edes vettä päivällä. Tauon jälkeen ratsastimme takaisin ja jatkoimme matkaa läheiselle hotellille. Hotelli oli vaatimaton, mutta riitävä. Kuuman päivän jälkeen oli virkistävää pulahtaa hotellin uima­altaaseen. Söimme hotellilla hintaan kuuluvan buffetillallisen, jonka jälkeen menimme nukkumaan.

16.8.2010 maanantai

Heräsimme 3.30 aamuyöllä ja söimme aamiaisen. Vai voiko puoli neljältä syötyä ateriaa kutsua aamupalaksi? Jatkoimme matkaa puoli viideltä aamulla. Matkamme suuntautui seuraavaksi Chott El Djeridin suolajärvelle. Saavuimme suolajärvelle auringon noustessa. Maisema oli karu ja järveä oli silminkantamattomiin. Tosin vettä ei näkynyt juuri missään, mutta runsaan sateen jälkeen järvessä saattaa olla noin 40 cm vettä. Pysähdyspaikalla oli myytävänä Saharan ruusuja. Se on luonnon muovaava suolan, hiekan ja fosforin sekoitus. Tyypillinen matkamuistoksi myytävä Saharan ruusu on noin nyrkin kokoinen ja maksaa pari dinaaria.

Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa taukopaikkaa joka oli keidas. Keitaalla kasvoi mm. palmuja, banaania, taateleita sekä granaattiomenoita. Kävelykierroksella tapasimme keitaan hoitajan, joka asui vaatimattomasti pienessä majassa. Keitaan hoitajan leipä ei liene leveä ja elämäkin on varmasti yksitoikkoista. Kävelykierroksen jälkeen ostimme keitaan myymälästä naposteltavaa ja juotavaa. Jatkoimme matkaa hetken bussilla kunnes vaihdomme kulkupeliä. Siirryimme maastoautoihin, jotka olivat pääosin Toyotan Landcruisereita. Maastoautoilla suuntasimme Star Wars­elokuvien lavasteille, jotka sijaitsevat hiekkadyynien keskellä. Maastoautojen kyyti ei ollut tasaista vaan, räminää ja tärinää riitti. Autot poikkesivat tieltä välillä, kiiveten isoja mäkiä ylös ja välillä tultiin isoja hiekkamäkiä alas. Kyydissä oli mukavaa, sillä ilmastointi toimi ja autossa oli tilavat penkit. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen olimme lavasteilla. Autosta ulos astuessa tuulen kuljettama hiekka täytti suun ja samalla hetkellä ympärillä parveili korumyyjiä. Korumyyjät olivat riesana kun yritimme rauhassa katsella ja kuvailla lavasteita. Myyjistä huolimatta olo oli kuin Luke Skywalkerilla. Lavasteet olivat hienoja ja hyvässä kunnossa! Lavasteisiin tutustuimme noin 20 minuuttia, jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle maastoautoilla. Vaihdoimme maastoautot bussiin ja matkasimme Gatsan kaivoskaupunkiin, jossa oli lounastauko. Lounaspaikkana oli viiden tähden hotelli, jonka seinät oli koristeltu mosaiikilla, lattiat marmoria ja muutenkin yleisilme oli kaunis ja itämaisen eksoottinen.

Viimeisenä nähtävyytenä retkellä oli Kairouan kaupunki. Kaupunki on islamin neljänneksi pyhin kaupunki Mekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen. Seitsemän pyhiinvaellusta Kairouaniin vastaa yhtä vieraillua Mekassa. Pääsimme kurkistamaan moskeijan sisäpihalle läheisen matkamuistomyymälän kattotasanteelta. Matkamuistomyymälän hintataso oli huomattavasti edullisempi kuin Sousessa ja tämän vuoksi myymälässä kävi kauppa! Isot tarjoiluvadit maksoivat vain pari euroa ja pienet matkamuistoruukut 50 senttiä. Tämän jälkeen bussin kohteena oli Sousse. Saavuimme hotellille ilta kuudelta. Olimme retken jälkeen väsyneitä, mutta erittäin tyytyväisiä. Vajaa 100 euroa oli pieni hinta retkellä saaduista elämyksistä.

17.8.2010 tiistai

Aamupalan jälkeen menimme Tuk­Tukilla rannalle. Olimme edellisellä rantareissulla katsoneet taivaalle nousevia ”liitovarjoja”, jotka hinataan moottoriveneen avulla ylös. Kyseistä vesiharrastusta kutsutaan nimellä parasailing. Parasailing näytti mukavalta ja hintakin oli kohtuullinen kahdelta (40 dinaaria), niin päätimme kokeilla. Ensimmäiseksi meille laitettiin valjaat ja kerrottiin, että laskeutumisvaiheessa vihellyksen kuullessa piti vetää yhdestä narusta. Oikeastaan muunlaisia neuvoja ei tullut. Lähdimme rantahiekalta ilmaan ja vene veti meitä merta kohden ja samalla ylös. Ylhäällä maisemat olivat todella hienot. Tuntui, että leijuisimme paikallamme. Kymmenen minuutin päästä laskeuduimme takaisin. Tämän jälkeen uiskentelimme hetken, söimme pizzat rantabaarissa ja suuntasimme takaisin hotellille. Hotellipysähdyksen jälkeen menimme Soussen keskustaan kiertelemään. Käväsimme myös basaarialueella joka oli edelleen yhtä ikävä paikka kuin viimeksi.
Illalla seurasimme hotellin ulkobaarissa Drag queen showta. Hotellilla oli joka ilta järjestetty ohjelmaa ulkolavalla. Viikon aikana lavalla esiintyi napatanssijoita, artisteja sekä fakiiri. Mukavaa viihdettä jos ei jaksa joka ilta lähteä hotellilta pois.

18.8.2010 keskiviikko

Loman viimeinen päivä oli edessä. Meillä oli yölento ja hotellihuoneen luovutus olisi jo kahdeltatoista päivällä. Tämän vuoksi kysyimme mahdollisuutta päivähuoneeseen. Saimme onneksi päivähuoneen, josta piti maksaa 40 dinaaria. Meistä summa oli kohtuullinen kun saimme jättää laukut huoneeseen ja nauttia vielä viimeisestä päivästä! Rahat kannatti tuhlata tarkaan, sillä Tunisiasta ei saa viedä valuuttaa pois (5 dinaaria rajana) ja vaihtokurssi euroon on kehno. Lisäksi dinaarien vaihto euroiksi onnistuu vain lentokentällä.


Illalla bussi nouti meidät hotellin edestä ja vei lentokentälle. Lentokentällä passintarkastuksen yhteydessä kerättiin maastapoistumiskortit pois. Ennen lentoa oli pari tuntia aikaa tehdä ostoksia. Tässä vaiheessa valuuttana ei käynyt dinaarit, vaan muut valuutat esimerkiksi eurot. Varsinkin alkoholijuomat olivat sopivan hintaisia, sillä edullisimmat viinipullot maksoivat 3,50 euroa. Lentokoneen noustessa väsytti paljon, mutta lennon aikana emme saaneet lainkaan unta. Tämän vuoksi saavuimme Helsinki­Vantaan lentokentälle puoli kuudelta erittäin väsyneinä.