Turkki, Alanya

Suuntasimme työkaverin kanssa kohti Alanyaa elokuun alkupuolella. Olimme varanneet äkkilähdön Lomamatkoilta, joka matkanjärjestäjänä oli kummallekin uusi tuttavuus. Majoitus oli määritelty, hotel Gold Apartments (**) 2,5 km päässä keskustasta itäisen rannan tuntumassa. Varauksen teko Internetissä oli pääsääntöisesti ongelmatonta, joskin ilmeni, että päivitykset Lomamatkoilla tehdään manuaalisesti eli esimerkiksi se, kun matkan oli maksanut, näkyi netissä vasta useamman päivän kuluttua.

6.8.2010 perjantai

Lento lähti aamulla 6.40, joten Lahdesta saimme lähteä bussilla kohti lentokenttää jo kolmen jälkeen. Lento oli varsin inhimillisen pituinen, kestoltaan alle 4 tuntia. Lennon hintaan sisältyi ruoka, joka selvisi meille vasta lentokoneessa, sillä olimme tehneet matkavarauksen Internetissä, jossa asiasta ei mainittu. Lisäksi kasvisruokavaihtoehdon olisi saanut etukäteen valita ilman lisämaksua, mutta emme toki olleet tienneet siis tästäkään. Lento oli joidenkin ongelmien vuoksi vaihtunut tehtäväksi Turkish Airlinesin koneella, mistä syystä saimme hyvityksenä yhden ruokajuoman ilman veloitusta. Paikalla oli kuitenkin myös kaksi suomalaista henkilökunnan jäsentä. Lennon aikana näytettiin kaksi elokuvaa, toinen lasten ja toinen aikuisten. Aikuisten elokuvaa tuli seurattuakin, kunnes laskeutuminen alkoi ja elokuva vain keskeytettiin!

Antalyan lentokentältä Alanyaan oli vielä noin 140 km ja kahden tunnin bussimatka yhdellä pysähdyksellä. Perillä Alanyassa majoituimme hotelliin, jonka respassa töissä ollut mies, Jaska, puhui jonkin verran suomeakin. Huoneistomme sijaitsi ylimmässä (5.) kerroksessa ja oli erittäin tilava kaksio isohkolla parvekkeella. Valitettavasti teimme sen virheen, että otimme ilmastoinnin, jonka vuoksi ensimmäisen yön jälkeen olin flunssassa (työkaveriani ei haitannut, hän oli flunssassa jo ennen reissua). Loppureissuksi päädyinkin siirtämään liinavaatteeni olohuoneen sohvalle, ilmastointilaitteen sijaitessa makuuhuoneessa.





Kotiuduttuamme hotellille ja levättyämme hetken lähdimme hakemaan kaupasta vettä ja evästä, jonka jälkeen kyyti tuli noutamaan meitä tervetulotilaisuuteen Maininki –ravintolaan. Tervetulotilaisuudessa saimme erilaisia vinkkejä lomaa varten ja varasimme samalla kaupunkikierroksen lauantaille ja Green Canyon veneretken torstaille. Jäimme Maininkiin myös syömään, jonka jälkeen oli paluukuljetus hotellille. Ruoka oli jees, mutta tunnelma ei humppamusiikkinen ollut meidän makuumme.

7.8.2010 lauantai

Lauantaina vietimme aamupäivän hotellin minimaalisella uima­altaalla, jossa juttelimme muiden matkustajien kanssa ja he mainitsivat käyneensä läheisessä isossa ruokakaupassa, jota meille oppaiden taholta suositeltiin ja totesivat, että siellä on eri hinnat turisteille kuin paikallisille. Muutenkin paikoitellen hintojen vertailu Alanyassa osoittautui hankalaksi, sillä hintoja ei usein lukenut missään vaan ne sai tietää kassalla. Päätimme itse pitäytyä pienessä lähikaupassa, joka ei ehkä ollut erityisen edullinen, mutta eipä meillä onneksi ollut paljoa ostettavaakaan.

Puolilta päivin bussi tuli hakemaan meitä kaupunkikierrokselle. Retkien osalta Lomamatkojen palvelu vaikutti varsin hyvältä: bussin ollessa 10 minuuttia myöhässä oli tästä ilmoitettu respaan, josta saimme tiedon. Vierailimme ensin Damlatasasin tippukiviluolissa, joissa ilma oli miellyttävän viileää ja kosteaa. Sen jälkeen lounastimme mukavassa lounasravintolassa, jossa onneksi oli mahdollista saada kasvisruoka, vaikkakin alkuun tarjottiin valinnan mahdollisuutta vain kana, liha tai kalaruuan väliltä. Lounaan jälkeen suuntasimme Kale­linnoituskukkulalle, jossa opas kertoili alueen historiasta ja ihailimme maisemia. Ostimme myös erilaisia käsitöitä paikallisilta mummoilta. Linnoituskukkulan jälkeen suuntasimme ostoksille kauppahalliin, jossa meille tarjottiin maisteltavaksi mm. erilaisia pähkinöitä, turkkilaisia karkkeja, granaattiomenateetä ja vaikka mitä. Onneksi oli rajoitetusti rahaa mukana, muuten olisi tullut törsättyä ihan liikaa! Kauppahallilta siirryimme vielä näköalakukkulalle ihailemaan Alanyaa. Kaikkiaan reissu kesti reilut 5 tuntia, hintaa oli 25 € ja lounas sisältyi hintaan (poislukien juomat). Retkellä sai Alanyasta melko kivan alustavan kokonaiskäsityksen ja olimme reissuun tyytyväisiä.




Illemmalla kävimme päivällisellä itäisen rannan kupeessa Flamingo­ravintolassa, jossa ystävällinen tarjoilija antoi meille ravintolan käyntikortin kirjoittaen näihin nimensä ja sanoen, että korttia näyttämällä saisimme ilmaiseksi ottaa käyttöömme rantatuolit ja varjon ravintolan edessä olevalta rannalta.

Iltakymmenen tienoilla palasimme vielä samaan ravintolaan katsomaan iltashowta, johon kuului mm. Michael Jackson show, tulishow, fakiirishow ja erilaisia tansseja. Show oli ihan viihdyttävä, mutta sama show olisi vuorossa joka ilta. Illan aikana meitä palveli sama tarjoilija kun aiemminkin ja hän olisi halunnut lähteä työvuoronsa jälkeen viettämään iltaa kanssamme. Päätimme kuitenkin jatkaa vain hotellille, jonne hän ystävällisesti meidät illalla saattoi.

8.8.2010 sunnuntai

Aamusta iltapäivään olimme Flamingoravintolan edustan rannalla ottamassa aurinkoa. Iltapäivällä levähdimme hotellilla ja osallistuimme hotellillamme olleisiin pieniin puolen tunnin bileisiin, jossa oli mm. vatsatanssia ja arvonta. Harmikseni huomasin nokkosrokon alkavan puskea pintaan (luultavasti flunssan seurauksena) ja kyselin respasta Jaskalta tietääkö hän saako apteekista täällä kortisonitabletteja ilman reseptiä. Jaska selvitti mikä apteekki sunnuntaina on auki, kortisonitabletit saa ilman reseptiä ja kaiken muun lisäksi hän vieläpä kävi skootterilla hakemassa minulle lääkkeet apteekista shown jälkeen! Aivan mieletöntä palvelua!

 
Illemmalla suuntasimme kahden joensuulaistytön kanssa viettämään iltaa. Kävimme syömässä Flamingossa, jossa muut kokeilivat mm. vesipiippua ja katsoimme samalla saman iltashown uudestaan kuin edellisenä päivänä. Ravintolan tarjoilija lähti mukaamme satamaan viettämään iltaa. Satamassa poikkesimme mm. Robin Hood baarissa, mutta Suomesta poiketen baareissa ei ollut mitään rajoituksia siinä kuinka paljon porukkaa päästettiin sisään ja musiikki jytäsi täysillä. Tunteakseen olonsa paikalla miellyttäväksi olisi pitänyt olla melkoisessa humalassa... Paikassa sai illalla kaksi drinkkiä yhden hinnalla, mutta epäilykseksi jäi, että drinkeissä ei ollut lainkaan alkoholia. Päätimme suunnata Robin Hoodista itäisen rannan puolelle jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Lopulta päädyimme kahden aikaan yöllä rannan viereiseen karaokebaariin, jossa oli melko vähän porukkaa. Hyvä puoli tässä oli se, että tilaa riitti ja laulamaan ei ollut jonoa, joten matkaseurani sai laulaa useamman kappaleen, joiden tahdissa me muut sitten tanssimme. Puoli neljän tienoilla ravintola alkoi sulkea ja lähdimme hotellille, jonne Flamingon tarjoilija meidät taas saattoi.

9.8.2010 maanantai

Aamusta suuntasimme samassa hotellissa majoittuneiden joensuulaistyttöjen kanssa Flamingoravintolan edustalla olevalle rannalle ottamaan aurinkoa. Viihdyimme rannalla iltapäivään kunnes muut päättivät lähteä hotellin uima­altaalle ja itse suunnistin bussilla keskustaan tutustumaan kauppoihin. Keskustassa oli sekä ns. tavallisia kauppoja, joissa oli kiinteät hinnat että basaarikauppoja, joissa tinkiminen kuului asiaan. Matkaoppaan mukaan aggressiivinen tyrkyttäminen on nykyisin Alanyassa kiellettyä, mutta basaarikauppoihin meno sai silti välillä ujon suomalaisen hieman ahdistumaan kun mitään ei saanut katsoa rauhassa.

Illalla päätimme lähteä syömään viettämään iltaa joensuulaistyttöjen ja kahden näiden aiempana iltana tapaaman norjalaisen pojan kanssa. Joensuulaistytöt olivat varsin mukavia ja välittömiä, samoin myös norjalaiset pojat, joista toinen puhui erittäin hyvää englantia. Molemmat myös ymmärsivät hyvin ruotsia, tosin ruotsinkielen taitoni on erittäin pahassa ruosteessa, mutta onnistuinpahan edes vähän sitä herättelemään. Kävimme ensin syömässä ja jatkoimme sen jälkeen matkaa samaan karaokeravintolaan kuin edellisenä päivänä, jossa matkaseurani lauloi karaokea meidän muiden tanssiessa. Kolmen aikoihin yöllä suuntasimme takaisin kohti hotellia.

10.8.2010 tiistai

Matkaseurallani oli vatsa kipeä, joten suuntasin yksin päiväksi Flamingoravintolan edessä olevalle rannalle. Tenttikirja ja aurinkovoide mukaan ja päivä sujui rattoisasti. Ravintolan tarjoilijat ja rantapojat kävivät pitämässä seuraa useaan otteeseen ja kaikki kyselivät huolestuneina matkaseurani voinnista ja tarjosivat apuaan.

Illan tullen suuntasin takaisin hotellille. Matkaseurani voi jo paremmin, joten päätimme lähteä syömään ja kävelemään. Päätimme kokeilla jotain uutta ravintolaa ja päädyimme lopulta läheiseen itäisellä rannalla olevaan ravintolaan, olikohan Sepon baari nimeltään. Ruoka oli ok, mutta kasvisruokavaihtoehdoista en kyllä järin innostunut. Henkilökunta puhui suomea ja kyselyt poikaystävistä ym. kävivät lähinnä ärsyttämään ja lisäksi saimme myös ruusut, mikä tällä kertaa eleenä enemmänkin ahdisti. Päivällisen jälkeen lähdimme vielä kävelylle, mutta saatoin matkaseurani takaisin hotellille, kun hän ei halunnut lähteä illalla kiipeämään linnoituskukkulalle asti, jonne itse halusin mennä. Suuntasin siis vielä yksin rannalle ja kukkulalle.

11.8.2010 keskiviikko

Itse kävin aamupäivällä kaupungilla manikyyrissä ja ostoksilla ja vietin iltapäivän Flamingon edustalla olevalla rannalla aurinkoa ottaen, kun matkaseurani kävi sillä välin joensuulaistyttöjen kanssa paraseilaamassa (20 €/hlö).


Illalla lähdimme kahden joensuulaistytön ja jyväskyläläispariskunnan kanssa yhdessä porukalla yhdeksältä kuuluisaan Heikin baariin kaupungin länsipuolelle, jonne oli ilmainen kuljetuspalvelu hotellilta. Luvassa olisi turkkilainen ilta ja Lomamatkoilta olimme tullessamme saaneet kupongin, jolla luvattiin koko seurueelle alennusta 20 % hinnoista. Ilta oli varsin hauska sisältäen esimerkiksi erilaisia tanssiesityksiä, käärmeen ja karaokea. Ruoka oli edullista ja hyvää. Pöytään tuotiin maksuttomina alkupaloina mm. leipää ja levitteitä. Tarjoilijat puhuivat englannin lisäksi usein myös suomea ja kaikilla oli myös suomenkieliset nimet. Seurueen brunetet saivat tarjoilijoilta vähän turhankin paljon huomiota osakseen, sekä verbaalisessa muodossa että mm. hierontojen ja tanssiin kutsujen osalta. Muutoinkin ennakkotietoihin pohjaten yllättävältä Alanyassa tuntui se, että nimenomaan seurueen bruneteilla olisi vientiä riittänyt, ei blondeilla, kuten Suomessa usein luullaan. Illan päätteeksi saimme vielä ravintolasta ilmaiset drinkit, jonka jälkeen suuntasimme ilmaisella kuljetuksella kohti hotellia.

12.8.2010 torstai

Tulin aamuyöllä takaisin hotellille kävelyltä ja kävi ilmi, että matkatoverini oli hyvin kipeä: mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi ja oksensi myös tyhjää vatsaa. Hyvin lyhyt yö sujui siis huonosti, meillä oli varattuna aamuksi Green Canyon veneretki, mutta oli selvää, että matkakaverini ei mukaan pääsisi. Itse lähdin retkelle, mutta soitin sitä ennen Lomamatkojen opaspalveluun, josta luvattiin hoitaa hotellille lääkäri katsomaan matkaseuraani.

Matka Green Canyonia kohti alkoi aamuvarhaisella. Lyöttäydyin saman suomalaisen pariskunnan seuraan, johon olimme aiempina päivinä tutustuneet. Bussimatka kesti parisen tuntia ja opas kertoili samalla alueen historiasta. Poimimme matkalla kyytiin kaksi saksalaista, joiden oli ollut määrä ottaa osaa retkelle jo maanantaina, mutta heidät oli siirretty meidän mukaamme, koska maanantaina lähtijöitä oli ollut liian vähän eikä retki ollut siksi toteutunut. Matka sujui hyvin kunnes oltiin suuren padon luona ja saksalainen rouva tajusi olevansa menossa Green Canyonille, jossa oli käynyt edellisellä viikolla. Tällä kertaa hän oli varannut jokiretken ihan muualle ja matkatoimistolle oli sattunut jokin sekaannus... Seuraavat parikymmentä minuuttia siis selviteltiinkin mitä nyt tehdään ja kuinka rouva ja tämän poika saadaan oikeaan paikkaan. Onneksi taksi saatiin hakemaan saksalaisia ja meidän matkamme saattoi jatkua. Padolla ensin ihastelimme näkymiä ja otimme valokuvia, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa paatille.

Samaan aikaan rannasta lähti useampikin vene tekemään samaa kierrosta kuin mekin. Meidän paatissamme oli lisäksemme mm. saksalaisia. Paatin kansi täyttyi nopeasti, joten jouduin tyytymään paikkaan alakerrassa, mutta tilaa oli kuitenkin riittävästi. Vesi oli kauniin turkoosin vihreää ja maisemat jylhän kauniita. Laivan all inclusive juomatarjoilu helpotti mukavasti helteessä. Matkan aikana pysähdyimme pitämään puolen tunnin uimatauon kirkkaassa ja merivettä viileämmässä makeassa vedessä. Ennen ruokailua suuntasimme vielä katsastamaan viehättävän pikkukanjonin. Ruokailu tapahtui miellyttävässä ja kauniiden näköalojen ympäröimässä rantaravintolassa. Tapahtumana itse ruokailu ei tosin ollut erityisen miellyttävä: aikaa oli puoli tuntia ja monta paatillista ihmisiä samaan aikaan paikalla eli oli ruuhkaisaa ja kiirettä. Lisäksi pääruokavaihtoehdot olivat kala, liha ja kana eli itselleni kasvissyöjänä ei ollut tarjolla mitään pääruokaa. Erilaisia salaatteja ja leipää oli kuitenkin onneksi paljon, joten tyhjin vatsoin ei kuitenkaan tarvinnut olla.
Lounaan jälkeen matka jatkui toiselle uimapysähdykselle ja kohti suurta kanjonia, jossa näkymät vain entisestään paranivat. Kuuman kesän johdosta kanjonin vesi oli erityisen alhaalla ja pohjasta nousevat kuolleet puunrungot erottuivat selvästi. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja maisemat ikimuistoisen ihanat. Hieman suolaisesta 49 euron hinnasta huolimatta retki oli erittäin antoisa.
Matkatoverini oli aamulla lääkärin käytyä paikalla viety sairaalaan hoitoon. Sain kuitenkin häneltä viestin, että hän tulee illalla takaisin ja kävin ostamassa häntä varten valmiiksi vettä hotellihuoneeseen. Tämän jälkeen suuntasin kaupungille kävelemään viimeistä kertaa ennen kotiin lähtöä. Etenkin Kale­kukkula valoineen näyttää öisellä rannalla erityisen kauniilta, harmi, että näkymän ikuistaminen todellisessa loistossaan ei onnistunut ainakaan minun kamerallani.

13.8.2010 perjantai

Perjantaiaamuna bussi nouti meidät hotellilta 6.30, tosin lähtömme myöhästyi vartin verran, sillä kaksi tyttöä nukkui vielä tuohon aikaan... Kahden tunnin matka Antalyan lentokentälle yhdellä pysähdyksellä (busseissa ei muuten ole vessoja) sujui nopeasti samalla torkkuen. Lentokentällä ensimmäiseksi ovesta sisään mentäessä vuorossa oli turvatarkastus, jossa kaikki tavarat läpivalaistiin ja kuljettiin metallin paljastimen läpi, tässä vaiheessa juomien mukana olo oli vielä ok. Seuraavana oli lähtöselvitys ja selvisi, että painoraja matkalaukkua kohden on 20 kg, mutta ylimääräistä ei veloiteta mikäli yhdessä matkustavan porukan matkatavaroiden paino jää yhteensä alle sallitun eli meidän kahden tapauksessa 40 kilon. Seuraavassa turvatarkastuksessa nesteet pitkin jo olla erikseen pakattuina litran vetoiseen läpinäkyvään muovipussiin (enintään 100 ml:n pakkauksissa). Passin tarkastus tehtiin tuplasti. Kentältä teimme vielä viime hetken tuliaisostoksia, pääasiassa karkkeja. Alkoholi Turkissa ei ole erityisen edullista ja tuontirajoitukset ovat melko tiukat.

 


Lento oli taas vaihtunut tehtäväksi Turkish Airlinesin koneella, joten saimme hyvityksenä ilmaisen ruokajuoman kuten tullessakin. Tällä kertaa lasten elokuva jäi kokonaan näyttämättä ja aikuisten elokuva sen sijaan saatiin katsoa loppuun asti. Lento sujui vaivattomasti ja huolimatta puolituntia myöhästyneestä lähdöstä olimme perillä Helsinki­Vantaalla ajoissa.

Kaikkiaan matkakohteena Alanyasta jäi itselleni ihan positiivinen kuva matkatoverin sairasteluista huolimatta. Hintataso oli kohtuullinen, ympäristö pääosin siisti ja ihmiset ystävällisiä. Tunsin oloni turvalliseksi myös yksin yöllä kaupungilla kävellessäni. Matkamme aikana tosin sattui yksi räjähdys, jossa kuoli muutama ihminen, mutta kyse ei ollut terroristi­iskusta, vaan ilmeisesti jokin auto räjähti kaasun liikaa kuumennuttua eli kyseessä oli onnettomuus. Alanya on melko suuri turistikohde (turistikaudella lähemmäs 200 000 asukasta), joten etenkin keskustassa ja satamassa oli iltaisin ruuhkaa, eikä ”turistirysä” ajatuksilta tokikaan voi täysin välttyä, ainakin mikäli matkustaa paikalle sesonkiaikana ja majoittuu keskustan lähistölle. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella matkustavani tänne uudestaan ja monelle rauhaa rakastavallekin paikka voisi olla ok sesongin ulkopuolella. Liiroja emme lopulta vaihtaneet missään vaiheessa, koska pärjäsimme kaikkialla euroilla, joskin saimme välillä liiroja vaihtorahoina ja euron kurssi eri paikoissa vaihteli.

Kommentit