Kreikka, Zakinthos

Kohteena Zakinthos (vuonna 2010)

Kohteena oli Zakinthosin saari, joka on Joonian meren saarista eteläisin. Sijaitsee siis Kreikan länsirannikolla, parinkymmenen kilometrin päässä rannikosta. Meitä oli kaksi matkustajaa, huoneistohotelli Tragakissa ja matkanjärjestäjänä Aurinkomatkat. Reissu alkoi Lahdesta henkilöautolla Helsinkiin. Mukana meillä oli kaksi vedettävää matkalaukkua ja käsimatkatavarat olkalaukussa. Lähtöselvityksessä Helsinki- Vantaan lentoasemalla oli ihan kiitettävästi väkeä, vaikkakin selvitys sujui kohtalaisen jouhevasti eikä ilmennyt mitään ongelmia tai viivästymisiä. Lento Helsingistä Zakinthosiin kesti 3,5 tuntia Finnairin Boeing 757­200 koneella. Ateriat kuuluivat tietysti lennolle ja siinä vaiheessa päivää ruoka kyllä maistuikin vaikka ei mitään erityisen herkkua ollutkaan.
Kone laskeutui Zakinthosin kentälle Kalamakiin vähän ennen puolta päivää. Sää oli tuolloin pilvinen mutta lämmin. Lämpötilaero Suomeen taisi olle lähes 20 astetta. Aurinkomatkojen edustajat olivat hymyilevinä vastassa lentoasemalla ja ohjasi meidät oikeisiin linja­autoihin. Osa matkailijoista meni Kalamakiin jotkut Tsiliviin tai Tragakiin ja niin edelleen. Bussimatka hotellille kesti yllättävän kauan, johtuen mutkittelevista pikkuteistä joita siellä näytti olevan paljon. Oma huoneistohotellimme sijaitsi rauhallisessa Tragakissa. Hotellia piti erittäin mukava kreikkalainen perhe, joka otti meidät avosylin vastaan. Saimme avaimen jonka jälkeen meille esiteltiin huoneistomme. Paikalliselta luokitukseltaan se oli 3 tähden luokkaa, joka riitti meille vallan mainiosti. Sieltä löytyi parisänky, vuodesohva, wc, suihku, keittolevyt, vedenkeitin, jääkaappi ja tärkeimmät ruokailuvälineet ja kattilat sekä astiat. Parveke oli sisäpihalle päin. Lisämaksusta olisi saanut ilmastoinnin ja säilytyksen. Enempää ei olisi voinut edes toivoa.

Tavaroiden purun jälkeen kävimme matkanjärjestäjän tervetulotilaisuudessa ja varasimme retken heti seuraavalle päivälle. Tilaisuuden jälkeen päätimme lähteä tutkimaan lähitienoota ja katsella vähän ympärillemme. Tilasimme ensin vähän purtavaa hotellin snack baarista ja kävimme ostamassa pienestä lähimarketista jääkaapin täytettä. Aluksi tarkastimme lähimmän rannan, joka oli pieni ja erittäin kivikkoinen. Toinen ranta (Amboula Beach) noin kilometrin päässä, olikin sitten jo huomattavasti parempi. Sieltä löytyi 3 merellistä tavernaa, snack bar ja aurinkotuolit, ym. Hengailimme loppupäivää rannoilla ja katselimme upeita maisemia.

Meriretki

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme parvekkeellamme itse laitettua aamupalaa ja valmistauduimme meriretkeä varten. Ensimmäinen yö oli miellyttävän viileä nukkua, joten päätimme olla ottamatta ilmastointia. Turvalokerollekaan ei tuntunut olevan käyttöä, sen verran luotettavalta kaikki tuntui. Meriretki alkoi viereisen hotellin edessä olevasta kokoontumispaikasta. Ajoimme bussilla reilun puolituntisen Laganasin satamaan, jossa sijaitsi myös kuvauksellinen pieni Cameo saari. Odottelimme vielä hetken muita matkustajia ja astuimme laivaan.

Laivan lähti sitten kohti ulappaa ja kuvia tuli otettua jatkuvasti. Horistontissa häämötti kilpikonnan muotoinen saari, Marathonisi. Hämmästyttävää miten voi vesi ollakin niin turkoosia joka puolella. Opas kertoi asiantuntevasti saarista, minne oltiin matkalla ja mitä oli tarkoitus tehdä. Ei päästy kauaksikaan satamasta kun jo oli valekarettikilpikonna näkyvissä. Aluksi näkyi vain tumma hahmo veden pinnassa mutta nosti se päätänsäkin sieltä useaan otteeseen. Kuvaamisessa piti olla nopea, mutta sain kuin sainkin pari ihan onnistunutta kuvaa siitä. Maisemat olivat upeita joka puolella. Menimme läheltä hienoja Keri­luolia ja pysähdyttiin suojaiseen poukamaan uimaan viileässä, turkoosissa vedessä! Kokemus oli aika huikaiseva näin ensikertaisesta.

Reissu vierähti myöhälle iltapäivälle. Käytiin samana päivänä vielä uimassa Amboula Beachilla ja syötiin tavernassa loistavaa kreikkalaista ruokaa. Todella hieno reissu, ihmiset jotka eivät käy retkillä, jäävät todella paljosta paitsi. Seuraavalle päivälle ei ollut reissua joten tähtäimessä olikin sitten omatoimista retkeilyä.

Tutustuminen pääkaupunkiin

Aamupalan jälkeen pidimme pienen suunnittelutuokion päivän ohjelmasta. Päätimme lähteä saaren pääkaupunkiin Zanteen vähän ostoksille. Matkanjärjestäjän edustajalta saimme tietoa linja­autoista ja niiden aikatauluista. Bussit kulkivat kyllä hyvin, tosin ei läheskään ilmoitettuna aikana. Hyvällä tuurilla päästiin vain 15 minuutin odottamisella ja hurautimme Zanten linja- autoasemalle. Asemalta kävelimme lyhyen matkan ja saavuimme keskustaan. Kiertelimme ympimähkään tunnelmallisessa kreikkalaisessa kaupungissa, aina satamaan asti. Tehtiin ostoksia ja syötiin välissä. Zantessa ruokapaikkoja kyllä piisaa, ja useissa on sisäänheittäjä jotka alkoivat jo kaukaa heittää yli­innokasta juttua.
Zantesta ajoimme sitten takaisinpäin ja jäimme Tsivilissä kyydistä. Päätimme käydä katsomassa Plagos Beachin uimarantaa. Se olikin aika iso verrattuna lähirantoihimme ja ikävä kyllä täynnä ihmisiä aurinkotuoleineen. Päätimme kuitenkin jäädä uimaan pariksi tunniksi rantaan. Kävimme vuorotellen uimassa, johtuen siitä että rannalla hillui paljon epäilyttäviä brittituristeja ja laukussa oli kalliit kuvauskalustot. Uinnin jälkeen kävelimme takaisin kämpille Tragakiin. Yllättävän pitkä matka oli kulkea siinä helteessä, tietkin olivat todella mutkikkaita mikä varmasti pidensi matkaa.

Loppupäivä menikin sitten ihan huilatessa ja ravintolassa syödessä. Taaskaan ei jääty hotellille ihmettelemään, meistä ei kumpikaan liene hotellialtaalla notkuja.


Kalamaki ja muuta

Neljäs päivä koitti ja tällekään päivälle ei ollut ohjattua toimintaa. Omatoiminen seikkailu on mukavaa, joten päätimme lähteä Kalamakiin ja Laganasiin. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme bussilla matkaan. Zanten linja­autoasemalla vaihdoimme vielä linkkua joka suunnisti kohti Kalamakia. Suunnitteilla oli, että jäisimme pois Kalamakissa ja jatkaisimme jalan Laganasiin. Pysäkki jossa jäimme pois oli lähellä Kalamakin 9 kilometrin pituista suojelurantaa. Rannalle pyrkiessämme meidät pysäytti nuori siniseen lippalakkiin sonnustautunut nainen joka osoittautui vapaaehtoistyöntekijöiksi. Hän kertoi rannan olevan suojeluranta ja että siellä pesii valekarettikilpikonnia. Piti kuulemma pysytellä rantaviivassa. Seitsemää metriä kauemmas vesirajasta ei saanut mennä, muuten oli vapaus liikkua rannalla. Valekarettikilpikonnat pesivät peremmällä rantahiekassa, ja olihan siellä niitä pesiäkin ihan merkattu.

Kalamakin ranta oli tolkuttoman pitkä ja maisemat huikaisevan kauniit. Rantahiekka oli järjettömän kuumaa joten varpasilleen kävely oli lähes mahdotonta. Toisessa päässä rantaa oli karumpi ympäristö ja ihmetyksemme myös jonkin sortin nakuranta. Siellä olevilla ihmisillä ei nimittäin ollu päällään mitään. Käveltiin ranta lähes päästä päähän, uitiin ja käytiin syömässä. Aikaa olisi voinut kuluttaa siellä loputtomiin. Lopulta olimme jo niin väsyneitä että emme jatkaneet enää Laganasiin, vaan päätimme palata takaisin hotellille. Illalla syötiin taas uudessa ravintolassa ja nautittiin olostamme. Viilenevä ilta ja meren äärellä oleva upean tunnelmallinen ravintola, parempaa fiilistä saa kyllä hakea!


Sunnuntait ovat hiljaisia

Yö meni vähän huonosti nukkuessa, hyttyset kiusasivat ja kuumuus vaivasi. Yöt olivat alkaneet käymään kokoajan vain lämpimämmiksi. Olisi pitänyt jo tajuta ottaa ilmastointi. Ensikerralla otan mukaan myös killerin, se on varma hyttysten karkoitin.

Edellispäivänä ei päästy Laganasiin asti joten tänään ajateltiin ottaa uusintayritys. Linkkupysäkillä odotellessamme hoksasimme että on sunnutai. Linja­autot eivät nähtävästi kulkeneet ollenkaan koska odotimme lähes tunnin. Päätimme siis reippailla ja kävelimme Tsiliviin ostoksille. Sielläpä meni aikaa ostosten parissa reilusti ja syötiin maukkaita ruokia tavernoissa. Ei kyllä yhtään hullumpaa ajanvietettä sunnuntaipäivälle. Laganasiin emme päässet siis tänäänkään, mutta sinänsähän se ei harmittanut koska Tsilivissä oli lähes samanlaiset palvelut, lukuuntottamatta isompia clubeja ym.
Tuli osteltua yhtä ja toista. Laukut alkoivatkin jo painaa joten palasimme hotellille. Uitiin vielä iltaan asti Amboula Beachilla ja lopuksi tietysti ravintolaan syömään. Tien varressa, lähellä kyseistä rantaa sijaitsee Petrinos Kipos nimien ravintola jota suosittelen jokaiselle siellä päin liikkuvalle! Aivan huippu mukavaa sakki, omistajat eivät tosin ole kreikkalaisia vaan englantilaisia, mutta ruoat ovat todella hyvät ja tunnelma on illalla suorastaan käsin kosketelava.


Hylkyranta

Päivämme alkoi hyvin varhain. Tähtäimessä vihdoinkin kauan odotettu reissu kuuluisalle hylkyrannalle. Tarkoitus oli että seurueemme olisi kyseisellä hylkyrannalla ensimmäisenä. Loistava ajatus, koska turistien täyttämä kohde ei ole kuvauksen kannalta kovin suotavaa. Reissu alkoi bussilla, joka vei meidät pitkän matkaa kohti vuoristoa. Saavuimme vihdoin upeaan, suorastaan turkoosiin Porto Vromin satamaan. Ympärillä kohosin valtavat seinämät ja vesi oli aivan käsittämättömän turkoosia ja kirkasta. Astelimme pienehköön laivaan miehistön avustuksella ja hurautimme ulapalle. Matkalla näimme myös hulppeat Keri­luolat.

Laivamatkan kestoa on mahdoton arvioida. Kaikki se ympärillä oleva luonnon kauneus kaikessa karuudessaan ja sinisyydessään oli sen verran silmiä hivelevää matskua. Joka tapauksessa saavuimme vähitellen päämääräämme, Navagioon. Laivan hylky näkyi jo kaukaa kun se köllötti vinosti kyljellään rannalla, ja kyllä, olimme todellakin ensimmäiset siellä! Pääsimme laivalla ihan rantaan asti joten vasta rantauduttuamme heitimme vaatteet pois uintia varten. En ole tainnut koskaan kuvata niin paljoa kun sillä reissulla, lähemmäs tuhatta kuvaa saattoi olla kamerassa. Uitiin, syötiin, hengailtiin, noin parisen tuntia. Aivan upeaa uida virkistävän viileässä vedessä ja tehdä kaikenlaisia havaintoja rannalla. Lähdimme paluumatkalle parahiksi ennen kun ranta alkoi täyttyä muiden laivojen turisteista. Olikohan niitä 3 vai 4 isoa laivaa AIVAN täynnä turisteja. Ranta oli hetkessä kuin huvipuisto. Jos ikinä menet Navagioon niin ole siellä ensimmäisenä! Se on senarvoista.
Paluumatkalla ajettiin vielä luoliin laivalla ja saipa siinä hetken uiskennellakin laivasta käsin. Upeita elämyksiä, suosittelen! Rantauduttuamme takaisin Porto Vromiin, lähdimme linja­autolla paluumatkalle ja syömään pieneen vuoristokylään. Söimme yhdessä erittäin viihtyisässä tavernassa, jonka ruoka oli suorastaan herkkua. Kannattaa tilata jotain kreikkalaista, paikallista ruokaa. Niitä nugetteja tosiaan saa kotonakin.

Hotellille palattuamme myöhään iltapäivällä, jatkoimme iltaa omalla rannalla ja otettiin hotellin baarissa parit drinkit. Huh, olipa kyllä upea päivä.

Viimeinen päivä

Vika päivä otettiin rennosti. Aamusta asti uitiin Amboula Beachilla, käytiin shoppailemassa vielä viimeisiä tuliaisia Zantessa ja syötiin parissa ravintolassa. Oli aika kova tuuli, joten meressä oli uskomattoman hienot aallot. Harvoin saa uida aallokossa joka huuhtoo rantaan asti. Vaikka itse asummekin meren rannalla, täytyy sanoa että eihän oma rantamme tuon jälkeen kyllä mereltä tunnu.

Alunperin oli tarkoitus ottaa jokin kulkupeli ja lähteä seikkailemaan, mutta jääköön se seuraavaan kertaan. Viikko ei kyllä riitä kaikkeen millään, mutta haittaneeko tuo, jääpähän seuraavalle reissulle vielä näkemistä. Seuraavana päivänä olisi sitten lähtö takaisin kotimaahan joten illastimme vähän viimeistä iltaa hotellin baarissa. Jamaaas!

Paluupäivä, ja vatsatauti!

Kotiin palaamispäivästä pitää luonnollisesti myös kirjoittaa. Sehän alkoi tietenkin melko aikaisin koska lähtöselvityksessä piti olla niinkin aikaisin kuin 3 tuntia ennen koneen lähtöä! Olimme edellisenä iltana pakanneet tavarat jo valmiiksi, joten aamulla ei enää tarvinut sumplia että mitä laittaa mihinkin laukkuun.

Itse olin huonovointinen jo aamusta. Oli kuulemma vatsatautia ollut liikkeellä muillakin. Matkalla Kalamakin lentoasemalle vointini vain huononi ja kun pysähdyttiin huoltoasemalla päätin lähteä autosta vähän jaloittelemaan. No en sitten montaa metriä autolta ehtinyt kun silmissä pimeni ja menetin tajunnan. Heräsin yltä päältä oksennuksessa kun matkanjärjestäjän edustaja herätteli ja kyseli jotain epilepsiasta. Olo parani paljon koska sai mahaa vähän tyhjennettyä. Siistiydyin lentoasemalla ja vaihdoin päälle puhtaan paidan. Olo tietenkin paheni taas ja oksensin aseman vessassa vielä useita kertoja. Edessä oli vielä melko epämiellyttävä lento kotiin. Onneksi tämä sattuin vikana päivänä, eipähän mennyt ikimuistoisesta lomasta hukkaan yhtään hetkeä.

Nukuin koko lennon ajan ja olosta päätellen oli noussut vielä korkea kuumekin. Finnair oli kuitenkin antanut minulle 3 vapaata paikkaa niin sain pistää pitkäkseni siihen. Plussat siitä lentoyhtiölle! Eihän se olisi onnistunutkaan täydessä koneessa mutta onneksi vapaata tilaa oli sen verran. Matka meni ihan siedettävästi ja saavuimme iltapäivällä kotiin. Mainittakoon vielä että kuumetta kesti kotonakin noin vuorokauden verran ja vasta sitten olin kohtalaisen terve.

Yhteenveto

Yhteenvetona sanoisin että Zakinthos on loistava paikka tutustua Kreikkaan ja sen kulttuuriin. Tarjolla on upeita maisemia ja luontoa, rantoja, kirkasta turkoosia vettä, kilpikonnia, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, lämpöä ja aurinkoa. Saaret eroavat aina mantereesta tunnelmaltaan. Zakinthosissa ei ole niin paljoa vanhoja temppeleitä ja rakennelmia kuin mantereella, mutta siellä on paljon paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Jos tuntuu että Kreikka on jo nähty, niin lähdeppä käymään Zakinthosissa!

Kommentit