Iso-Britannia: Lontoo

Ryanairilla oli tarjolla Lontooseen edulliset lennot joulukuussa, joten päätimme ystäväni kanssa suunnata sinne. Pihistelyn makuun kun pääsimme, saimme myös kuningasidean varata mahdollisimman edullinen majoitus, mutta mahdollisimman hyvällä sijainnilla. Tuloksena oli siis Hostel Smart Russell Square ja 24 hengen sekamajoitus. Ennakkoluuloitta matkaan!

2.12.2009 keskiviikko

Matka Pirkkalasta kohti Lontoota alkoi myöhään illalla, lento lähti hieman myöhässä ilta yhdentoista jälkeen. Ostimme jo Pirkkalasta meille bussiliput Stanstedtin lentokentältä Lontoon Liverpool streetille. Menomatka sujui varsin rattoisasti, törmäsimme matkalla nuoreen mieheen, joka oli juuri muuttamassa Lontooseen ja joka liittyi seuraamme. Muutaman tunnin lennon ja kalliiden lentokonesapuskoiden jälkeen olimme vihdoin Englannissa.

3.12.2009 torstai

Bussi keskustaan lähti melko pian koneen laskeuduttua. Matka keskustaan kesti noin tunnin, vasemmanpuoleinen liikenne tuntui vähemmän omituiselta kuin olin odottanut. Pysähtyessämme Liverpool streetille ilmeni, että bussikuskimme ei ollut kovin palvelualtis: saimme kaivaa itse matkatavaramme auton tavarasäiliöstä ja totta kai oma matkalaukkuni oli aivan takimmaisena, sen olisi saanut paremmin pois toiselta puolelta. Muiden otettua omat tavaransa kömmin tavarasäiliöön hakemaan matkalaukkuani, jolloin kuski alkoi jo sulkea säiliötä, minun ollessani vielä sisällä. Kiitos vaan ystävällisyydestä. Liverpool streetiltä oli kohtuullisesti matkaa hostellillemme ja oli yö, joten päätimme ottaa taksin. Taksikuski oli mukava pappa ja taksi musta perinteinen. Oli muuten paljon kivemmat taksit kuin Suomessa! Lopulta olimme hostellilla. Saavuimme huoneeseemme (onneksi sentään pääsimme samaan huoneeseen) ja totesimme järkytykseksi huoneen olevan erittäin pieni: siellä oli kolmikerroksisia sänkyjä kahdessa rivissä, neljä kummassakin. Pimeässä yritimme selvittää mitkä sängyistä olisivat vapaat ja kaksi yläsänkyä valikoituivat vuoteiksemme. Ensimmäinen yö oli jonkin verran tuskallinen, porukkaa kulki edestakaisin ja valot räpsyivät. Onneksi vuoteiden edessä sentään oli verhot.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme suoraan luonnonhistorialliseen museoon South Kensigtoniin. Liikkumiseen käytimme metroa, jonne ostimme viiden päivän travel cardit. Englannin sää tuli heti tutuksi: satoi. Museo oli hieno ja osastoja oli paljon. Pääsimme mm. kokemaan maanjäristyksen, ihailemaan dinosauruksien luurankoja, kiviä ja ihmiskehon toimintaa. Sisäänpääsy oli maksuton. Täällä aikaa olisi helposti mennyt paljon enemmänkin, etenkin ihmispuolella oli paljon erilaisia laitteita, mitä pääsi itse testaamaan. Näimme myös ”elävän” dinosauruksen.
Luonnonhistoriallisen museon jälkeen pyörimme Hammersmithissä ja kävimme Loydsissa syömässä nachoja. Oli muuten erikoista, että kasvissyöjän nachoannos maksoi 5 puntaa, kun taas sekasyöjä sai oman nachoannoksensa, jossa nachojen lisäksi oli kanaa, 4 punnalla. Ei se mitään, hyvää oli kuitenkin ja täysin kohtuu hintaista.

Luonnonhistoriallisen museon jälkeen menimme Kings crossille etsimään laituria yhdeksän ja kolme neljännestä. Laituri löytyi lopulta – ja samalla iso liuta kikattavia kiinalaisteinejä. Teinien lähdettyä kävimme vaivihkaa nappaamassa muutaman kuvan.

Iltapäivällä ja illalla vain kiertelimme katselemassa kaupunkia ja ottamassa valokuvia. London eye, maailman suurin maailmanpyörä, näytti erityisen kauniilta myöhään illalla. Lisäksi näimme mm. Big Benin ja Tower Bridgen.

4.12.2009 perjantai

Perjantaina suuntasimme ensin Westminster abbeylle, mutta tyydyimme ihailemaan paikkaa vain ulkoapäin, sillä sisäänpääsy olisi ollut 12 puntaa, mikä tuntui paljolta. Sen jälkeen poikkesimme British museumiin, joka oli ilmainen. Paikan valtavasta koosta johtuen päätimme heti mitä ehdottomasti haluamme nähdä ja kiinnostuksemme suuntautui Egyptiin. Niinpä kiertelimme aikamme muumioita ihastelemassa ja kauhistelemassa. British museumin jälkeen poikkesimme pikaisesti Harrodsilla, jossa teimme nopeasti ja lyhyesti tuliaisostoksia ja ihailimme egyptiläisiä portaita, kunnes tungos alkoi liikaa ahdistaa ja suuntasimme muualle.

Illemmalla pyörimme Oxford Streetillä shoppailemassa. Kauppaa toisensa jälkeen ja punnan kurssi oli sopivan alhaalla ostoksia ajatellen. Lisäksi monin paikoin oli hyviä alennuksia. Lontoossa joka puolella jaettiin erilaisia lippuja lappuja, joilla sai millon mitäkin alennuksia. Me saimme tällaisen alennuslipun Komediaklubille ja päätimme mennä katsomaan mitä Inkey Jones tarjoaisi. Liput maksoivat alennuksen kera 6 puntaa, normaalin 8 sijaan. Komediailta oli reissun parhaita puolia, Inkey oli todella hauska, joskin teki pilaa yleisönsä kustannuksella ja pääsin itse yhdeksi päähenkilöistä. Ilta aloitettiin selvittämällä mitä eri kansallisuuksia meitä oli paikalla. Kun kävi ilmi, että paikalla oli ruotsalaisia, Inkey kyseli perään onko muita skandinaaveja, jolloin pari norjalaista ilmoittautui. Myöhemmin, kun suuri osa kansallisuuksia oli käyty läpi, kyseli Inkey onko vielä muita, jolloin matkaseurani ilmoitti, että me olemme Suomesta. Tällöin Inkey totesi, että hän kysyi jo aiemmin onko paikalla skandinaaveja, johon minä tietysti ilmoitin, että Suomi ei ole osa Skandinaviaa vaan osa Fennoskandiaa. Tästä seurasikin jatkuvaa pilkkaa, joskin otin asian huumorilla. Myöhemmin Inkey kyseli vielä katsojilta mitä he tekevät työkseen ja kysyi tätä myös minulta, jolloin ilmoitin olevani opiskelija. Tähän Inkey totesi, että varmastikaan en opiskele ainakaan maantiedettä. Todettuani, että juuri sitä opiskelen, seurasi naurunremakka. Kaikkiaan ilta oli kuitenkin todella hauska ja illan päätteeksi fanitimme molemmat ihanaa Inkey Jonesia.

5.12.2009 lauantai

Kröh, kröh, kurkku kipeä. Yö sujui kuitenkin kohtuullisesti väkimäärästä huolimatta. Kävimme katsastamassa suihkut, jotka olivat järkytys. Syvällä maan alla oli valtava ja luontaan työntävä yhteissuihkutila (miehille ja naisille sentään omat). Ainoa plussa oli, että tarjolla oli hiustenkuivaajat.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen suuntasimme London dungeoniin, jonne olimme ostaneet yhteislipun London aquariumin kanssa, jonka avulla säästi muutaman punnan. Kierros museossa kesti reilun tunnin verran. Paikka oli jonkin verran erilainen, kun etukäteen odotimme, mutta positiivisella tavalla. Kierroksella liikuttiin ryhmässä paikasta toiseen ja jokaisessa paikassa oli omanlaisensa henkilöt ja tapahtumat, joista osaan yleisö otti osaa. Voisi kuvitella, että lapsia paikka saattaisi etenkin miellyttää, mutta tällöin englannin kielen ymmärtäminen saattaisi olla ongelma.

Kauhumuseon jälkeen vuorossa oli tiedemuseo, joka osoittautui vähän tylsäksi, joten emme viipyneet siellä kauaa. Sinänsä muovit, lääketiede jne. olivat aiheina mielenkiintoisia, mutta tietopläjäys ei juuri sillä hetkellä innostanut. En ehkä veisi lapsia tänne.

Teimme myös lyhyen ajelun punaisella kaksikerroksisella bussilla, double deckerillä, koska se tuntui sopivan lontoolaiselta. Ihmiset Lontoossa olivat yllättävän mukavia ja ystävällisiä. En ole huomannut, että Suomessa olisi tapana kommentoida satunnaisille ohikulkijoille mitään, mutta Lontoossa se vaikutti olevan yleistä. Poika metron rappusissa totesi minulle yllättäen ”I like your hair” ja vanha mummo bussissa ohittaessaan minua ”sorry my darling”. Lisäksi esimerkiksi ostoskeskuksissa kassoilla työskennelleet (miehet) juttelivat paljon.
Illalla suuntasimme ”tourille” matkaoppaanamme lentokentällä tapaamamme mies, joka oli muuttanut Lontooseen. Kävimme kävelemässä muun muassa Southwarkissa ja Angelin alueella. Angelistä löysin lopettavan kirjakaupan, jossa oli alennuksella kaikkea kivaa, mm. Dictionary of geography.

Illalla sorruimme uudestaan komediailtaan. Inkeyn veti suurimman osan ajasta, mutta kaksi muutakin herraa esittelivät taitojaan, joskaan eivät vetäneet vertoja Inkeylle.

6.12.2009 sunnuntai

Snif, nenä vuotaa, mutta ei annettu sen häiritä, kunhan käytiin ostamassa nenäliinoja. Ensimmäistä kertaa käytin itse itsepalvelukassaa, milloinkohan moiset tulevat Suomeen? Sunnuntaiaamuna kävimme London aquariumissa, joka vastasi lähinnä Suomen sealifea. Esillä oli erilaisia haita, rauskuja, kilpikonnia ja ties mitä kaloja. Pidin kyllä paikasta ja viihdyin, mutta Helsingin sealife ajaa kyllä käytännössä saman asian. Erityisen mielenkiintoisia olivat liejuryömijät, jotka ovat kaloja, jotka kykenevät liikkumaan kohtuullisesti myös kuivalla maalla. Näitä ei muistaakseni ole Helsingissä.

Päivällä metsästimme itsellemme adapterin Tottenham Court roadilta ja jatkoimme shoppailua keskustan alueella. Illalla kävimme kävelemässä Hyde parkissa ja katsomassa Buckinghamin palatsia. Sinänsä harmi, että kävimme paikalla vain illalla, jolloin oli pimeää, sekä puisto, että palatsi olisi ollut mukava nähdä myös päivänvalossa.

7.12.2009 maanantai

Maanantaina luovutimme hostellihuoneen (tai siis sänkymme) aikaisin erittäin huonosti nukutun yön jälkeen (ne yöt, jolloin seuranamme oli pääosin miehiä, sujuivat ok, ne yöt, jolloin valtaosa oli naisia, olivat helvettiä jatkuvine yöllisine meikkaus­ ja kikatustuokioineen). Skippasimme myös kulinaristisen aamiaisen ja suunnistimme tutustumaan Camdeniin ennen kotiin lähtöä.

Matka Camden towniin ei sujunut aivan mutkitta, metrossa oli jotakin ongelmaa ja olimme pysähdyksissä maan alla reilun puolen tunnin ajan. Meille ei kerrottu mistä oli kyse, mutta tullessamme Camdeniin oli laiturilla vastassa useita poliiseja. Camdenissa lähinnä kiersimme kävellen katselemassa paikkaa ja ennen kotiin lähtöä poikkesimme vielä Hammersmithissä syömässä.

Bussi haki meidät Liverpoolstreetiltä lentokentälle. Kentällä punnitsimme matkalaukkumme ja huomasimme ylikiloja olevan muutama (Ryanairilla ruumaan sai laittaa 15 kg ja 10 kg käsimatkatavaroihin). Purimme laukuistamme hieman painoa käsimatkatavaroihin. Mennessä itselläni oli vain Longchampin pienehkö laukku mukana käsimatkatavarana, mutta nyt otin matkalaukusta käyttöön paperikassin, jonka olin saanut ostoksilleni shoppaillessani Oxford streetillä. Viedessämme matkalaukut ruumaan menemään puntari näytti painoksi vain reilut 12 kiloa eli jompikumpi vaaoista huijasi.

Stanstedtin lentokentällä shoppailumahdollisuudet olivat hyvät. Kauppoja oli paljon ja hinnat alaisia punnan kurssin vuoksi. Ostin mm. Sinkkuelämää dvd­boksin 42 punnalla. Kuvittelin, että turvatarkastuksen jälkeen sääntö 1 käsimatkatavara ei enää päde tai, että siihen ei lasketa tax free –ostoksia lentokentältä. Koneeseen mennessä kävi kuitenkin ilmi, että meitä oli vahtimassa kunnon natsitäti, joka vaati, että matkatavaroita saa olla vain tasan yksi. Yhtä matkustajaa vaadittiin esimerkiksi jättämään leipänsä ja banaaninsa pois koneesta, mikäli ne eivät mahdu hänen laukkuunsa. Itselleni tuli melkoinen kiire alkaa purkaa ostoksia pakkauksista ja änkeä tavaroita yhteen pussiin. Lopulta sain kasattua kaiken samaan paperikassiin, niin, että kassin päälle viritin muovipussin pitämään ostokset paikallaan muutaman kymmenen metrin matkan koneeseen. Onneksi sentään sain Suomen päässä poistua koneesta kolmen kassin kanssa.

Kaikkiaan matka oli antoisa ja Lontoossa saisi hyvin kulumaan aikaa paljon enemmänkin kuin muutaman päivän, joskin muutamalla päivällä pääsee hyvään alkuun. Sää oli vaihteleva, useampana päivänä satoi, mutta pääasiassa sateet olivat lyhyitä kuuroja. Hintataso Lontoossa ei ollut ollenkaan niin korkea kuin etukäteen oletin, joskin riippuu tietysti paljon paikoista missä liikkuu. Melko pienelläkin budjetilla selviäminen on kuitenkin täysin mahdollista ja ydinkeskustassa pystyy kävellenkin suunnistamaan varsin hyvin, vaikkakin metro on kulkuvälineenä erittäin kätevä.

Kommentit